Kiertotalous alkaa tuotesuunnittelusta
Tuotesuunnittelun rooli on kiertotalouden onnistumisen kannalta keskeinen: tuotesuunnittelu joko mahdollistaa tai estää kiertotalouden toteutumisen. Ekologisesta tuotesuunnittelusta on puhuttu Euroopassa pitkään, ja sitä on pyritty edistämään lähinnä regulaation kautta.
Ekosuunnittelun edistämisessä sääntelyn kautta ongelmana on, että sääntelemällä mennään vain lineaarista polkua eikä toimintatapoja saada muuttumaan. Sääntely ei enää riitä, nyt pitää ajattelutavan muuttua, jotta kiertotalous pääsee kunnolla vauhtiin.
Liiketoiminnan ehdoilla
Regulaatiolla on pyritty poistamaan tuotteiden ympäristöhaittoja, kiertotalous-ajattelussa taas tuotteista halutaan tehdä ympäristöystävällisempiä. Kiertotalouden myötä on alettu puhumaan circular design -mallista, jossa asioita tarkastellaan liiketoiminnan näkökulmasta: kiertotalous on hyvää liiketoimintaa, samalla säästetään ympäristöä ja kulutetaan vähemmän resursseja. Näin luodaan arvo ja synnytetään samalla positiivisia ympäristövaikutuksia.
Meillä on Suomessa pitkät perinteet kiertotaloudelle. Kun sotien jälkeen maassa oli pulaa lähes kaikesta, piti resurssien käyttöä miettiä tarkkaan eikä mitään voinut tuhlata. Silloin tätä toimintaa kutsuttiin säästäväisyydeksi. Kun maa on vaurastunut, ovat nämä asiat päässeet hieman unohtumaan. Valitettavan usein ihmiset ostavat nykyään tuotteita miettimättä niiden korjattavuutta tai kierrätettävyyttä.
Kiertotalous on globaalia
Tammikuussa järjestetyssä kiertotalous-seminaarissamme eräs osanottaja totesi, että kiertotalous saadaan toimimaan vasta sitten, kun öljyn, sähkön ja raaka-aineiden hinta lähtee nousuun. Esimerkiksi muovien kierrättäminen kärsii, kun öljy on niin halpaa. Vastaavasti metallien kierrättäjät ovat pulassa, kun neitseellisten raaka-aineiden hinnat ovat niin alhaalla. Lääkkeeksi ehdotettiin erilaisia veroja ja tullimaksuja, mutta ne todettiin hankaliksi tai mahdottomiksi vaihtoehdoiksi. Tosiasia on, että kierrätysmateriaaleja käytetään, jos ne ovat taloudellisesti kilpailukykyinen vaihtoehto. En usko siihen, että kiertotalous saataisiin vauhtiin velvoittamalla yritykset käyttämään kierrätysmateriaaleja. Porkkana toimii paremmin kuin keppi.
Uusi termi, vanha asia
Vuosien varrella on puhuttu paljon energiatehokkuudesta, materiaalitehokkuudesta ja muista ympäristötavoitteista. Kiertotalous ei ole sinällään uusi asia, vaan samoja juttuja on pohdittu jo pitkään. Yksittäisen yrityksen kannalta tilanne ei ole juurikaan muuttunut, vaikka termit vaihtuvat. Yhteiskunnan kannalta kiertotalous on kuitenkin isompi kysymys: nyt ei tarkastella yksittäistä yritystä, sektoria tai maata, vaan kiertotalous on aidosti globaali asia. Se etenee pienin askelin, ja sen toteutuminen tulee viemään aikaa. Kiertotalous vaatii erilaisia mahdollistajia, vauhdittajia, rahoitusta ja tutkimusta.
Kiertotaloudessa tavoitteena on pitää tuote ”kierrossa” mahdollisimman pitkään, ennen kuin se kierrätetään. Näin maksimoidaan myös tuotteen tuottama arvo. Tuotteet huolletaan, niitä kunnostetaan ja niille etsitään uusia käyttökohteita. Kuten viime vuoden lopulla tehty Kiertotalous ja tuotepolitiikka -selvityksemme osoitti, kaikkea tätä tehdään jo suomalaisissa yrityksissä – siitä ei vaan pidetä suurta meteliä. Kiertotalous ei ole mitään rakettitiedettä, vaan yksinkertaisesti hyvää liiketoimintaa. Kotisivuiltamme löytyy esimerkkejä käytännön kiertotaloudesta suomalaisissa teknologiayrityksissä.
Carina Wiik toimii tuotteiden ympäristövaikutusten asiantuntijana Teknologiateollisuus ry:ssä.
