Lyhyttä ja pitkää kilpailukykyä
Millainen on Suomen kilpailukyky? Kansainvälisissä selvityksissä Suomi keikkuu kärjessä, mutta kotimaisessa keskustelussa päivitellään huonoja taloustilastoja.
ETLAn tutkijat Mika Maliranta, Mika Pajarinen ja Petri Rouvinen tuovat raporteissaan selkeyttä keskusteluun. IMD:n ja WEF:n kilpailukykymittaukset antavat heidän mukaansa näennäisesti poikkeavilla tuloksillaan kuitenkin johdonmukaisen kuvan Suomen kilpailukyvystä. Kilpailukyvyssä pitää erottaa lyhyt ja pitkä aikaväli.
Lyhyen ajan kustannuskilpailukyvyn heikkous on estänyt pitkän ajan potentiaalin hyödyntämisen. Tilanne on huono, koska kustannuskilpailukyvyn heikkenemistä on tapahtunut jo kauan ja laajalla rintamalla. Se nakertaa jo vahvaa perustaa ja vaarantaa pitkän aikavälin kasvukilpailukykyä.
Tutkijoiden mukaan puolet kustannuskilpailukyvyn heikkenemisestä johtuu siitä, että tuottavuuden kasvu on hidastunut suhteessa kilpailijamaihin ja toinen puoli siitä, että työvoimakustannukset ovat kohonneet kilpailijamaita nopeammin.
Tuottavuuden parantaminen on hidasta. Yritysten tuottavuuskehitys on pudonnut 10–15 prosenttia aikaisemman kehitysuran alapuolelle, joten kurottavaa riittää vielä useiksi vuosiksi.
Matti Pohjola painottaa selvityksessään digitalisaation mahdollisuuksia tuottavuuden parantamisessa ja taloudellisen kasvun lähteenä. Nämä mahdollisuudet on hyödynnettävä.
Kilpailukyky konkretisoituu investointeina. Investointeja houkutellakseen maan pitäisi siis tarjota sekä kilpailukyiset rakenteet että kilpailukykyinen kustannustaso. Suomella on vakavia haasteita erityisesti jälkimmäisen kohdalla.
Kirjoittaja on apulaisjohtaja Teknologiateollisuuden viestinnässä.
