Mihin prosentin kasvu riittää?
Suomen talous ei enää supistu. Näin kertovat viimeisimmät ennusteet ja hyvä niin. Runsaan prosentin kasvuluvut saavat nollaan jo tottuneet riehaantumaan: kaikki on taas hyvin ja kipeät rakenneuudistukset voidaan unohtaa!
Ikävä kyllä ei voida. Suomen kaltaisen pienen ja avoimen talouden pohja rakentuu pitkälti viennin varaan. Sieltä tulee rahoitus hyvinvointipalveluillemme. Viennin kilpailukyvystä huolehtiminen on kestävyyslaji. Siitä pitää huolehtia jatkuvasti.
Viennin kilpailukyvystä huolehtiminen on kestävyyslaji.
Ennustettu noin prosentin kasvu lähivuosina ei tule riittämään hallituksen työllisyystavoitteen täyttymiseen. Velkaantumisemme taittava kehitys edellyttäisi hallituksen laskelmissa yli sataatuhatta uutta työpaikkaa ja 72 prosentin työllisyysastetta. Niihin ei nykyisten kasvuennusteiden harmillisen vaimeilla lukemilla päästä.
Suomeen mahtuu monenlaisia yrityksiä. Onneksi meillä on myös paljon menestystarinoita ja niistä kannattaa iloita. Esimerkiksi Uudenkaupungin autotehtaan ja telakoiden hyvä tilanne tuo valoa laajemmallekin alihankintaketjuun.
Teknologiateollisuuden jäsenyrityksistä noin puolet on tappiollisia tai kannattaa heikosti. Toinen puolikas on sellaisia, joilla on mahdollisuus myös investointeihin. Tilanteet siis vaihtelevat paljon. Tästä löytyy myös perustelu paikallisen sopimisen lisäämiselle. Yhden koon rukkaset eivät sovi hyvin oikein kenellekään.
Paikallinen sopiminen on vastaus erilaisiin tilanteisiin. Liian usein paikallinen sopiminen nähdään pelkästään heikon kannattavuuden yritysten toimintaedellytysten parantamisena. Toki siitäkin on kyse, mutta parhaimmillaan paikallisen sopimisen myötä myös jo ennestään hyvistä yrityksistä tulee vielä parempia.
Paikallinen sopiminen on vastaus erilaisiin tilanteisiin.
Paikallisen sopimisen nähdään myös usein tarkoittavan vain työehtojen heikentämistä. Näin ei kuitenkaan ole. Paikallisessa sopimisessa työnantaja ja työntekijät miettivät yhdessä työntekemisen tavat ja palkitsemisen aidosti parhaalla mahdollisella tavalla. Osaoptimointia tulisi välttää. Näin toimien, työehtosopimukseen verrattuna, joissain yksittäisissä asioissa ”voittaa” työnantaja, toisaalla taas työntekijä. Asiaa ei kuitenkaan pitäisi lähtökohtaisesti tarkastella yksittäisten osasten kautta, vaan pelisäännöt tulisi pohtia kokonaisuutena siten, että lopputulemana kaikki osapuolet voittavat.
Pitkässä juoksussa vain menestyvä yritys voi kasvaa, investoida ja työllistää. Avoin keskustelu työpaikalla yrityksen tilanteesta ja markkinoiden kehityksestä pohjustaa paikallista sopimista. Yhteinen ymmärrys johtaa sekä yrityksen että sen henkilöstön kannalta parhaimpaan ratkaisuun. Se ei välttämättä ole helppo, mutta uskallan kuitenkin väittää, että paikallisen sopimisen kautta kasvavien ja kannattavien yritysten määrä kasvaa ja se on niin työllisyyden kuin koko Suomenkin etu.
Petteri Rautaporras
Ekonomisti
Teknologiateollisuus ry
Kirjoitus on julkaistu Kalevan mielipidekirjoituksena 7.1.2017.
