Mystinen palveluvienti
Lukijalle: jos otsikko on mielestäsi pahasti yliampuva, etkä näe palveluvientiä ilmiönä millään lailla kiinnostavana, voit lopettaa lukemisen tähän. Muille pyrin tässä avaamaan palveluviennin käsitettä, tilastointia sekä vetämään tilastojen perusteella muutamia johtopäätöksiä.
Lähestytään palveluvientiä tilastoinnin näkökulmasta. Palveluviennistä saa lukuja kahdesta eri lähteestä: kansantalouden tilinpidosta ja palvelujen ulkomaankaupan tilastosta. Kansantalouden tilinpidon mukaan palveluviennin käypähintainen arvo vuonna 2015 oli 22,5 miljardia euroa, kun palvelujen ulkomaankaupan tilaston mukaan vuoden 2015 palveluvienti oli 16,9 miljardia euroa.
Palvelujen ulkomaankauppa -tilaston osalta on syytä huomioida, että Tilastokeskuksen tietokantojen luvut eivät sisällä välityskaupan katetta eikä ulkomailla valmistettujen tavaroiden myyntien katetta. Tämä siksi, että palveluiden tuonti ja vienti saadaan tietokannoissa vertailukelpoisiksi. Nettomyynnit kuitenkin sisältyvät käsitteellisesti palvelujen ulkomaankauppaan. Niiden arvo oli vuonna 2015 tilaston mukaan 0,9 miljardia (vuonna 2013 arvo oli 2,8 miljardia, joten pudotus on ollut melkoinen). Vuonna 2015 palvelujen ulkomaankaupan tilastojen mukaan palveluviennin arvo oli siis noin 17,8 miljardia euroa.
Ero tilastoissa
Mistä tilastojen välinen noin 4,7 miljardin välinen ero johtuu? Tilastoissa on useampia pienehköjä käsitteellisiä eroja, mutta suurin selitys on siinä, että tilinpidon palveluvienti sisältää matkailu-, kuljetus- ja vakuutuspalvelut, mutta palvelujen ulkomaankauppaan nämä eivät sisälly. Erityisesti kansainvälistä vertailua tehtäessä on syytä tiedostaa kumpaa tietolähdettä käyttää. Erityisesti matkailutulojen suuret vaihtelut maiden välillä voivat johtaa vääriin tulkintoihin, jos tarkoituksena on kuvata luvuilla jotakin muuta kuin matkailun merkitystä.
Jotta tilanne ei menisi liian helpoksi, on syytä vielä todeta, että palveluviennin tilastointia on kehitetty vuosien saatossa ja kehitys jatkuu edelleen. Kehityksen sivuvaikutuksena on se, että vertailukelpoisten aikasarjojen saaminen on hankalahkoa. Tällä hetkellä Tilastokeskus on julkaissut palvelujen ulkomaankaupan tietoja vain vuodesta 2013 alkaen. Tätä vanhemmat tiedot eivät ole vertailukelpoisia tuoreimpien kanssa.
Lisäksi tilastointi ei kykene millään kuvaamaan sitä, kuinka paljon palvelua on mukana tavaraviennin arvossa. Esimerkiksi koneessa olevan ohjelmiston voi nähdä palveluvientinä, mutta se on osa koneen hintaa eikä siis näy palveluvientitilastoissa. Samoin koneen hinta saattaa sisältää huoltosopimuksia tai muuta vastaavaa ja myöskään tällöin eurot eivät välttämättä näy palveluvientitilastoissa.
Vaikuttavin tapa tukea palveluvientiä on saada teollisuus kilpailukykyiseksi
Mitä palveluvienti sitten on tilastoinnin näkökulmasta? Tarkasteltuna palveluerittäin suurimmat erät ovat tietotekniikkapalvelut (39 %), liike-elämän palvelut (14 %), rojalti- ja lisenssimaksut (12 %). Mielenkiintoisen lisän tarkasteluun tuottaa, jos palveluvientiä tarkastelee toimialanäkökulmasta (Tilastokeskukselta voi tilata tiedot myös toimialoittain). Toimialoittain tarkasteluna tehdasteollisuus tuo 54 % tai 56 % palveluviennistä riippuen siitä otetaanko ulkomaisen tuotannon nettotulot mukaan laskentaan vai ei (niistä ei ole saatavilla tarkempaa toimialatietoa, mutta lienee turvallista olettaa, että ne ovat suureksi osin teollisuuden tuloja).
Teknologiateollisuuden yritykset vastaavat noin 70 % koko palveluviennistä. Teknologiateollisuuden toimialoittain tarkasteltuna elektroniikka- ja sähköteollisuus tuo 30 %, tietotekniikka-ala 21 %, kone- ja metallituoteteollisuus 9 %, metallien jalostus 5 % ja suunnittelu- ja konsultointi 2 % koko Suomen palveluviennistä (siis ilman matkailu-, kuljetus ja vakuutuspalveluita).
Volatiili peliala
Toimialoittainen tarkastelu kertoo siis sen, että teollisuus tuo vajaa 60 % koko palveluviennistä. Viimeisen viiden vuoden aikana elektroniikka- ja sähköteollisuuden palveluvienti on laskenut peräti 4,5 miljardia euroa. Nopeinta kasvu on ollut tietotekniikka-alalla, jossa kasvua on tullut viidessä vuodessa 2,8 mijardia euroa. Kasvu on ollut erityisen voimakasta kahden viime vuoden aikana ja pitkälti seurausta pelialan menestymisestä. Alan palveluviennin kasvu on ollut mahtavaa, mutta jokaisen olisi syytä tiedostaa pelialan liikevaihdon tunnettu volatiilisuus. Alan liikevaihto ja siten myös palveluvienti saattaa vaihdella reilustikin. Mahdollisen laskun aikana tämä asia pitää muistaa, eikä olla silloin ensimmäisenä heittämässä kirvestä kaivoon ajatellen ”että eipä tästäkään mitään tullut”.
Analyysi siis paljastaa, että tilastoinnin haasteista huolimatta voimme luotettavasti todeta ainakin sen, että teollisuuden merkitys myös palveluviennissä on erittäin merkittävä. Itseasiassa sen rooli lienee tilastojen antamaa kuvaa vielä suurempi siksi, että tavaraviennin arvoon sisältyvä palvelu ei juuri näy palveluviennin tilastoissa (tämän merkitys tulee kasvamaan jatkuvasti mm. digitalisaation vaikutuksesta).
Vaikuttavin tapa tukea palveluvientiä on siis saada Suomen teollisuus jälleen kilpailukykyiseksi. Sen lisäksi, että teollisuus tuo suurimman osan palveluviennistä on sen rooli tavaraviennissä lähes sataprosenttinen. Teollisuuden vahvalla kilpailukyvyllä voidaan siis hoitaa samalla niin palveluvientiä kuin tavaravientiä. Toinen esiin nouseva seikka on digitalisaatio, joka toimialarajat ylittävänä yhteisenä nimittäjänä on ja tulee olemaan yhä merkittävämmässä roolissa niin teollisuuden kilpailukyvyn parantamisessa kuin suorien vientitulojen tuojana.
