Suunta kohti yrityskohtaisuutta on selvä

Minna Helle

Suunta kohti yrityskohtaisuutta on selvä

13.10.2021 klo 11.48 |
Minna Helle, varatoimitusjohtaja, Teknologiateollisuus ry

Yhteistyö henkilöstön kanssa on aina avainasemassa. Ei aseteta sopimisen tapoja vastakkain.

Yksi työmarkkinasyksyn kuumimmista keskustelunaiheista on ollut se, kuinka moni Teknologiateollisuuden jäsenyritys liittyy uuteen työnantajayhdistykseen, Teknologiateollisuuden työnantajiin. Julkinen keskustelu asiasta on ymmärrettävää, onhan työmarkkinoilla meneillään suurin muutos vuosikymmeniin. 

Teknologiateollisuudessa ollaan uuden edessä, kun jäsenyritykset voivat nyt valita valtakunnallisen ja yrityskohtaisen työehtosopimuksen välillä. Useat yritykset ovat jo valinneet polkunsa, mutta monissa prosessi on vielä kesken. Se on luonnollista, onhan tilanne ennenkokematon ja vaatii perehtymistä.  

Työmarkkinoilla on toimittu usein niin kuin ennenkin, vanhojen tuttujen perinteiden mukaisesti. Tällainen tapa sopii huonosti globaaliin, nopeasti muuttuvaan toimintaympäristöön. Siksi tarkoitus on, että yritykset tekevät nyt valinnan omista lähtökohdistaan, vaihtoehtoja huolellisesti punniten.

Sopiminen on keskiössä molemmissa vaihtoehdoissa.

Kumpikaan vaihtoehdoista ei ole toista parempi, sopivuus riippuu yrityksen tarpeista. Teknologiateollisuus on kannustanut yrityksiä ottamaan myös henkilöstön mukaan keskusteluun, sillä molemmissa vaihtoehdoissa yhteistyö henkilöstön kanssa on joka tapauksessa avainasemassa. 

Palkansaajapuolelta on esitetty näkemyksiä, että Teknologiateollisuuden strategiamuutos tarkoittaisi sopimusjärjestelmän romuttamista tai olisi tehty jopa siinä tarkoituksessa. Asia ei ole näin. Yrityskohtaiselle tielle lähteminen edellyttää vahvaa paikallista yhteistyötä, hyviä neuvottelusuhteita työnantajan ja henkilöstön edustajien välillä sekä entistä avoimempaa vuorovaikutusta koko henkilöstön kanssa. Sitä paitsi sopimusosapuolena on yrityskohtaisissa tesseissäkin ammattiliitto.

Keskiössä on sopiminen, tapahtui paikallinen yhteistyö sitten valtakunnallisen tessin puitteissa tai sen ulkopuolella. Muutos koskee ennen kaikkea sopimisen tapaa: tapahtuuko se Helsingin kabineteissa vai kokonaan työpaikalla.

Täysin yrityskohtainen työehdoista sopiminen asettaa paikalliselle yhteistyölle itse asiassa isommat vaatimukset kuin toimiminen valtakunnallisten sopimusten piirissä. Kun ohjeet tulevat ylhäältä annettuina, voidaan paikallisella tasolla minimissään vain toimeenpanna pykäliä liikoja miettimättä. Tällöin menetetään paljon.

Yrityskohtaisuuden juju on yhteisissä tavoitteissa.

Kun työehdoista neuvotellaan yritystasolla, on ensin tunnistettava yhdessä menestyksen eväät. Yhteinen pohdinta auttaa kehittämään tuottavuutta, sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin paranee ja ymmärrys kilpailukyvyn rakennuspalikoista vahvistuu. Tässä on yrityskohtaisuuden juju. 

StoraEnson ja Paperiliiton esimerkki vahvistaa, että yritystasolla pystytään tekemään molempia osapuolia hyödyttäviä ratkaisuja. Osapuolten sopimus ei sisällöllisesti ole ohjenuora muille aloille, koska sillä on oma taustansa ja lähtökohtansa ja se on sorvattu yhden yrityksen tarpeisiin. Pointti on kuitenkin se, että taivas ei pudonnut niskaan, vaikka valtakunnallista sopimusta ei ole. Uudistuksia tehtiin, mutta työehdot eivät romuttuneet. Siihen ei työnantajilla ole edes intressiä: osaavasta työvoimasta on huutava pula eikä yksikään vientiyritys pärjää hetkeäkään ilman sitoutunutta ja hyvinvoivaa henkilöstöä. Henkilöstöstä halutaan pitää huolta. Siksi vastakkainasettelu hämmentää.

Ei ole niin, että vain valtakunnallisiin tesseihin sitoutuneet työnantajat uskovat sopimusyhteiskuntaan ja vastuulliseen työnantajapolitiikkaan ja muut haluavat heittää ne romukoppaan. Valtakunnallisen työnantajaliiton ulkopuolelle jääminen ei ole valinta sopimusyhteiskuntaa vastaan. Moni yritys näkee oman sopimuspolitiikan rakentamisen nimenomaan keinona parantaa yrityksen brändiä ja vetovoimaa työmarkkinoilla.   

Suunta on kohti yrityskohtaisuutta.

Suomen perustuslaissa on turvattu järjestäytymisvapaus. Sekä työnantajat että työntekijät ovat vapaita liittymään tai olla liittymättä työnantaja- ja ammattijärjestöihin. Jos yritys ei halua järjestäytyä valtakunnalliseen työnantajaliittoon, on se vapaa tekemään niin ja tätä päätöstä on syytä kunnioittaa. 

Erilaisia sopimisen vaihtoehtoja ei pidä asettaa vastakkain. Tärkeää on sen sijaan kehittää työehtoja tämän päivän tarpeisiin valitsipa yritys yrityskohtaisen sopimisen tai valtakunnallisen työehtosopimuksen. Yrityskohtaisuutta tarvitaan lisää myös valtakunnallisiin sopimuksiin. Suunta kohti yrityskohtaisuutta on selvä.