Tarvitsemme automaattisen ja algoritmisen päätöksenteon lainsäädäntöä tukemaan tekoälyn vastuullista käyttöä hallinnossa

Automaattisen päätöksenteon hanke on hallituksen tärkein hallintoa uudistava lakihanke. Oikeusministeriön esiselvitys lainsäädäntöä varten julkaistiin perjantaina.

Vaatimukset on asetettava hankkeessa korkealle. Tekoälyllä tulee olemaan merkittävä osa tulevaisuuden hallinnossa, kun palveluja pystytään tuottamaan yksilöllisesti, ennakoitavissa ja automaattisesti olemassa olevia tietoja hyödyntämällä. Tekoäly ei kuitenkaan yksin ratkaise palvelujen tuottamisen haasteita. Siksi tarvitsemme lainsäädännön, joka auttaa tunnistamaan sille oikeat käyttökohteet ja asettaa raamit tekoälyn käytölle siten, että ihminen ratkaisee harkintaa vaativat asiat.

Esimerkki toimivasta automaattisesta päätöksenteosta ovat vakuutuskorvaukset. Pienet hakemukset ratkaistaan automaattisesti ja hakijalla on aina mahdollisuus hakea muutosta ratkaisuun. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausunnot ja apulaisoikeusasiamiehen ratkaisu veroviranomaisen automaattisista veropäätöksistä herättivät tärkeän kysymyksen:

Onko hallintolainsäädäntö pysynyt ajan tasalla, kun hallintoa on digitalisoitu?

Perustuslakivaliokunnan kanta on selvä: ei ole. Valiokunnan mukaan automaattiselle päätöksenteolle tarvitaan selkeät oikeudelliset puitteet, joissa määritellään minkälaiset asiat voivat tulla automaattisen päätöksenteon piiriin ja miten oikeus tulla kuulluksi, virkavastuun kohdentuminen sekä muut hyvän hallinnon takeet turvataan. Valiokunta korosti selvityksen tärkeyttä, viivytyksetöntä aloitusta ja riittävää resursointia.

Laki uhkaa vinoutua vain sääntöpohjaiseen automaattiseen päätöksentekoon

Nyt julkaistu esiselvitys on ensimmäinen askel kohti lainsäädäntöä. On hyvä, että asiaan on tartuttu määrätietoisesti. Selvityksen perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että lainsäädäntöhankkeessa ollaan keskittymässä pelkästään sääntöpohjaiseen automaattiseen päätöksentekoon. Oppivan tekoälyn oikeudellisia puitteita ei haluta nähtävästi tarkastella, koska “hallinnon lainalaisuutta ja kontrolloitavuutta koskevat kysymykset vaikuttavat varsin vaikeilta ratkaista”. Lisäksi selvityksessä kiinnitetään huomiota henkilötietojen käsittelyyn liittyviin riskeihin.

Vähättelemättä laisinkaan tekoälyn käytön sääntelyyn liittyviä haasteita, tehtyä rajausta on vaikea ymmärtää.

Sanna Marinin (sd) hallituksen ohjelmassa on nimenomaisesti sitouduttu tekemään lainmuutokset, joilla edistetään digitalisaation ja tekoälyn hyödyntämistä sosiaaliturvaetuuksien hakemisessa, käsittelyssä ja päätöksissä. Ottaen huomioon väestöennusteemme ja laadukkaat perusrekisterimme on selvää, että julkisten palvelujen kehittäminen ja vanhenevan väestön ihmisarvoinen hoitaminen tulevat vaatimaan paljon tekoälyn käyttöä. Näin siksi, että esimerkiksi terveydenhoitopalvelut voidaan tarjota yksilöllisesti ja oikea-aikaisesti siten, että ne pitävät yllä ihmisten terveyttä. Tällöin hoitohenkilöstön kaikki aika ei menisi sairauksien oireiden hoitamiseen.

Merkittävä mahdollisuus Suomelle

Nyt valmisteltava lainsäädäntö on Suomelle merkittävä mahdollisuus, kun koko Eurooppa keskustelee kestävästä ja eettisestä tekoälyn hyödyntämisestä. Suomi tarvitsee nimenomaan sellaista lainsäädäntöä, joka auttaisi viranomaisia tunnistamaan kohteet, joissa tekoälyä voitaisiin käyttää viranomaistoiminnan tukena hyvän hallinnon takeet turvaten.

Tekoäly ei ole kaikkivoipa koko päätösprosessin hoitava superäly vaan tukiäly, joka pystyy ihmistä paremmin tekemään mekaanisia toimenpiteitä tarkasti ja väsymättä, kuten yhdistelemään ja analysoimaan tietoa eri rekistereistä. Tekoäly on usein tarkoituksenmukaisempi tapa ratkaista asia, joka sinänsä olisi ratkaistavissa myös puhtaan sääntöpohjaisilla algoritmeilla – tekoäly osaa itse löytää kuhunkin tapaukseen oikean säännön. Henkilötietojen käsittelyn riskiä automaation tai tekoälyn käyttö ei lisää vaan pikemminkin päinvastoin: järjestelmistä kaikki käsittelytoimet ovat jäljitettävissä.

Jos tekoälyn käyttöä hallinnossa tukeva lainsäädäntö saadaan Suomessa ripeästi voimaan, tarjoutuu suomalaisille kehittäjille mahdollisuus olla kehittämässä sen pohjalta ratkaisuja, joille on globaali kysyntä. Jos tyydymme farmiluokan toteutukseen, jäämme muualla kehitettyjen ratkaisujen ostajiksi. Tällöin Suomen erityispiirteet, kuten hallinnon virkavastuu, jäävät järjestelmien kehityksessä huomioimatta.