Työllisyyskeinoja on, ei tarvita kania hatusta

helle_minna-13hires.jpg

Työllisyyskeinoja on, ei tarvita kania hatusta

16.6.2020 klo 10.08 |
Työmarkkinajohtaja Minna Helle

Viime viikolla uutisoitiin, että maan hallitus arvioi suuren työllisyyshankkeensa tuovan nolla uutta työllistä. Kyse on ensi vuoden alussa alkavista työllisyyden hoidon kuntakokeiluista, joihin hallitus latasi etukäteen suuret odotukset. Eduskuntakäsittelyssä oleville kokeiluille ei uskallettu hallituksen esityksessä antaa minkäänlaista myönteistä työllisyysvaikutusta.

Se ei tarkoita, että kokeilut olisivat turhia. On hyvä kokeilla uusia tapoja järjestää työvoimapalveluja.

Ongelma on siinä, että toistaiseksi ei ole tehty mitään toimia, joilla olisi uskottavasti positiivinen työllisyysvaikutus. Näin siitä huolimatta, että työllisyysasteen nosto on ollut hallitusohjelman selkäranka ja rahoituksen pohja. Toiseen suuntaan vaikuttavia päätöksiä sen sijaan on tehty. Perhevapaauudistus päätettiin toteuttaa tavalla, joka lukitsee äitien pitkät poissaolot työelämästä ja vähentää työllisyyttä 5 000 hengellä. Se kannattaisi perua.

Puheet olleet kovia, mutta keinot jääneet pehmeiksi.

Tällä viikolla tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun työllisyystyö polkaistiin juhlallisesti käyntiin Säätytalolla pääministeri Rinteen johdolla. Puheet olivat kovat, mutta keinot ovat jääneet pehmeiksi. Kuka enää muistaa liutaa kolmikantaisia työryhmiä, joiden piti valmistella keinot työllisyysasteen kasvu-uralle. Työryhmät ovat vähin äänin vaipuneet unholaan.

Väliin tuli toki korona, joka sotki kaiken. Työllisyystavoite karkasi kauemmas, eikä se ole kenenkään syy. Nyt työllisyyden parantaminen on entistäkin tärkeämpää, sillä lasku on maksettava.

Tämän tietää myös maan hallitus. On ilahduttavaa, että työllisyystavoite luvattiin uudistaa. Kunnianhimon tasoa jopa nostettiin. Hallitus ilmoitti pari viikkoa sitten, että se asettaa alkusyksyn budjettiriihessä uuden tavoitteen, joka on suurempi kuin nykyinen 60 000 työllistä. Tämä on hienoa, mutta uskottavat keinot uupuvat yhä ja aikataulukin on jäänyt hyhmäiseksi.

Hallitus on tehnyt korona-kriisin hoidossa hyvää työtä. Päätökset satsauksista mm. koulutukseen ja tki-toimintaan ovat olleet tärkeitä tulevaisuuden kasvun kannalta. Tuet yrityksille ja työelämän koronalainsäädäntö auttavat elinkeinoelämää ja työntekijöitä pahimman yli ja säästävät työpaikkoja.

Tarvitaan luotettava arvio toimien työllisyysvaikutuksista.

Työmarkkinoiden aiemmat haasteet eivät ole kuitenkaan mihinkään kadonneet. Työllisyystavoitetta ei saavuteta jatkossakaan ilman uudistuksia, jotka kannustavat työllistämään ja työllistymään. Näitä päätöksiä ei auta lykätä.

Hallitus onkin kesän jälkeen budjettiriihessä vaikean paikan edessä. Työllisyysasteen nostamiseksi ei silti tarvitse taikoa kania hatusta. Keinoja on. Elinkeinoelämän listalla ovat esimerkiksi ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastus, paikallisen sopimisen mahdollisuuksien lisääminen ja määräaikaisten työsopimusten perusteiden keventäminen.

Erilaisia työllisyysehdotuksia esitetään nyt monelta tahoilta. Olennaista on, että keinojen työllisyysvaikutukset käyttäytymismuutoksineen arvioidaan riittävän luotettavasti. Kuntakokeilujen kaltaiset ”pehmeät” keinot ovat aivan hyviä nekin osana toimenpidevalikoimaa, kunhan ei ajatella niiden hoitavan koko hommaa.

Yritykset haluavat menestyä ja työllistää.

Koronakriisi on ollut odottamaton talousshokki, joka iski rajusti niin yrittäjiin kuin palkansaajiin. Monen yrityksen työllistämiskyky on saanut kolauksen pitkäksi aikaa. Mutta pikkuhiljaa kasvuakin on taas edessä. Silloin työllisyysaste pitää saada reippaaseen kasvuun myös väestön ikääntymisestä johtuvien kasvavien hyvinvointimenojen vuoksi. Tässä tilanteessa ei ole varaa hyljeksiä mitään keinoja, joiden tiedetään auttavan työllistymistä ja työn tarjoamista.