Uusi hankintalaki uudistaa ajattelua
Uusi laki julkisista hankinnoista tulee voimaan vuoden 2017 alusta. Sen keskeisenä tavoitteena on edistää laadukkaiden, innovatiivisten ja kestävien hankintojen tekemistä, tehostaa julkisten varojen käyttöä ja vähentää laista aiheutuvaa hallinnollista taakkaa.
Tavoite uudistustyölle on ollut erinomainen ja myös toteutunut laki heijastelee uutta ajattelua. Laissa on muun muassa tehty merkittäviä kevennyksiä kansallisissa hankinnoissa noudatettavaan menettelyyn ja myös kansallisia kynnysarvoja on nostettu - vaikkakin tosin vain maltillisesti. Myös uusi innovaatiokumppanuusmenettely tarjoaa mahdollisuuksia tuotekehitystyön hankinnalle. Jatkossa saman innovaatiohankinnan puitteissa voi ilman uutta kilpailutusta hankkia kehitystyön ohella myös itse kehitetyn tuotteen tai palvelun. Tämä lisännee innovatiivisten yritysten kannustinta tuotekehitystoimintaan julkisyhteisöjen kanssa. Uusien innovaatioiden on hyvä saada referenssit kotimaasta, jolloin globaaleilla markkinoilla menestyminen voisi olla asteen helpompaa.
Referenssit kotimaasta auttavat globaaleilla markkinoilla.
Toimijoiden tasavertaisten kilpailuedellytysten kannalta on ollut keskeistä ratkaista, missä määrin julkisomisteinen yritys voi harjoittaa kauppaa yksityisillä markkinoilla samalla kun se myy ilman kilpailuttamista julkiselle omistajalleen. Tämäkin, valmistelun loppumetreille asti paljon puhuttanut kysymys, saatiin myönteiseen lopputulokseen. Julkisilla hankintayksiköillä on jatkossakin mahdollisuus – tietyin rajoituksin - tehdä ostoja ilman kilpailuttamista sidosyksiköltään, mutta mikäli se pyrkii merkittävissä määrin yksityisille markkinoille, sen on toimittava markkinaehtoisesti ja avattava kilpailulle myös omat hankintansa.
Uusi laki tekee kilpailu- ja kuluttajavirastosta markkinavalvojan. Tämä on myönteinen asia, sillä puolueeton ja ennakoiva viranomainen selkeyttää tilannetta ja voi myös vähentää oikeusprosesseja.
Vasta aika kuitenkin näyttää uuden hankintalain todelliset vaikutukset. Muun muassa lupaavan tuntuinen innovaatiokumppanuus sekä innovatiiviset hankinnat yleisesti ovat monen tekijän summa. Vaikka lainsäädäntö on jatkossa myötämielinen innovatiivisille hankinnoille, innovaatiokumppanuuden ja innovatiivisten hankintojen käyttö elinkeinopolitiikan välineenä ja ongelmalähtöisten hankintojen tekemisessä edellyttävät käytännössä paljon uuden hallintaa, markkinaymmärrystä ja joustavuutta - niin hankintayksiköiltä kuin myös toimittajilta. Vuoropuhelu ja sen kehittäminen onkin keskeisessä roolissa vietäessä hankintatoimea innovaatiomyönteisempään suuntaan.
Vuoropuhelu on tärkeää innovatiivisissä hankinnoissa.
Uudistuksessa on myös selkeitä kritiikin aiheita. Tässä vaiheessa sellaiseksi voi jo nostaa heikot korotukset kansallisiin kynnysarvoihin. Vaikka tavara- ja palveluhankinnoissa kynnysarvo nousee 30 000 eurosta 60 000 euroon, nostoa puoltaneilla argumenteilla (hallinnollisen taakan vähentäminen, julkisten varainkäytön tehostaminen) olisi yhtä hyvin voinut puoltaa kunnianhimoisempaakin nostoa - ellei jopa kansallisesta kynnysarvosta luopumista kokonaan, jolloin hankintalaki tulisi sovellettavaksi EU:n määrittelemien korkeampien kynnysarvojen mukaan ja näiden kynnysarvojen alle jääneet hankinnat voitaisiin tehdä tilanteen ja hankintayksikön harkinnanvaraisella tavalla.
Jokaiseen kilpailutukseen osallistuminen vie kuitenkin yritysten resursseja ja toisaalta myös aiheuttaa hankintayksiköille työtä, joka on pois molempien ydintoiminnasta. Toisaalta on pelätty, että liian korkeat kynnysarvot nostavat hintoja; Luonnollisesti on myös julkisen hankkijan etu, että hankinta tapahtuu pienhankinnoissa mahdollisimman markkinaehtoisesti, avoimesti ja elinkaarikustannuksiltaan parhaaseen hintaan - joustavuudesta tinkimättä.
Veli Sinda
Asiantuntija
Elinkeinopolitiikka - Osaaminen ja innovaatiot
Liikejuridiikka
Teknologiateollisuus ry
