”Saastuttavat toimialat eivät katoa vaikka sulkisi silmät ja katkoisi rahahanat” – EU haluaa rahoitusmarkkinat mukaan ilmastotaistoon, mutta millä hinnalla?
EU on ensimmäinen monikansallinen instituutio, joka on ryhtynyt laatimaan kaiken taloudellisen toiminnan kattavaa taksonomiaa ja kestävän rahoituksen sääntöjä. Kuva: Komission kuvapalvelu
”Tilanne ei olisi voinut enempää muuttua viidessä vuodessa”, kiteyttää Euroopan keskuspankin markkinapääosaston varapääjohtaja Torsti Silvonen rahoitusmarkkinoiden asennemuutoksen ilmastonmuutosta kohtaan.
Vielä viisi vuotta sitten ilmastonmuutosta pidettiin riskinä muiden joukossa, teema oli valtaosalle ihmisistä abstrakti ja kansainvälisestä sopimuksesta voitiin vain haaveilla.
Nyt ilmastokriisi on ykkösuhka, se näkyy ja kuuluu arjessa ja Pariisin ilmastosopimus sitouttaa valtioita toimiin ympäri maailman.
”Ennen eurooppalaiset vetivät joukkoa, tänään jokainen iso kansainvälinen investoija on tässä mukana. Kenellekään ei enää tarvitse perustella, miksi”, Silvonen huomautti Suomen Pankin ja valtiovarainministeriön Helsingissä lokakuun lopussa järjestämässä Green finance -konferenssissa.
Tuloksena vihreän rahoituksen tarjonta ja etenkin sen kysyntä kasvaa nyt eksponentiaalisesti. Yksi esimerkki ovat vihreät joukkovelkakirjalainat eli vihreät bondit. Niiden määrä on kasvanut kymmenkertaiseksi viidessä vuodessa.
Kun vihreitä bondeja laskettiin liikkeelle vuonna 2014 noin 20 miljardin dollarin arvosta, tänä vuonna volyymi kasvaa vähintään 225 miljardiin dollariin.
”On tapahtunut paradigman muutos joka tasolla yksityisistä sijoittajista keskuspankkeihin”, linjaa Silvonen.
180 miljardia tiskiin, kiitos
Kasvukäyrät sojottavat ylöspäin, mutta maailmanlaajuisten rahoitusmarkkinoiden mittakaavassa kestävät rahoitustuotteet ovat vasta pieni puro. Esimerkiksi vihreiden joukkovelkakirjalainojen osuus maailmanlaajuisilla bondimarkkinoilla on vasta noin prosentin luokkaa.
INFOBOKSI
Mitä on vihreä rahoitus?
”Vihreällä” tai “kestävällä” rahoituksella tarkoitetaan yleensä sitä, että ympäristö- ja sosiaaliset näkökohdat otetaan huomioon sijoituspäätöksiä tehdessä.
Ympäristönäkökohdilla tarkoitetaan ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista, mutta myös laajemmin ympäristöä ja siihen liittyviä riskejä (esim luonnonkatastrofit). Sosiaaliset näkökohdat voivat viitata eriarvoisuuteen, osallisuuteen, työsuhteisiin, sijoittamiseen inhimilliseen pääomaan ja yhteisöihin.
Kaikki kolme komponenttia – ympäristö, sosiaalinen ja hallinto – ovat kiinteä osa kestävää taloudellista kehitystä ja rahoitusta.
Nykytahti ei riitä mihinkään. Jos ilmaston lämpeneminen halutaan rajoittaa kahteen asteeseen, vähähiiliseen infrastruktuuriin esimerkiksi energian, liikenteen, rakentamisen ja vesihuollon aloilla on tehtävä komission laskujen mukaan vuoteen 2030 mennessä maailmanlaajuisesti vuosittain noin 6,2 biljoonan euron investoinnit.
Summa kohoaa huomattavasti suuremmaksi, jos tavoitteeksi asetetaan YK:n kansainvälisen ilmastopaneelin suositus rajata ilmaston lämpeneminen 1,5 asteeseen ja EU:n tavoite olla ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä.
Pelkästään Pariisin sopimuksen mukaisten energia- ja ilmastopolitiikan tavoitteiden saavuttaminen edellyttää EU-maissa vuosina 2021–2030 joka vuosi 180 miljardin euron lisäinvestointeja vähähiiliseen talouteen.
”Tarvitsemme nyt molempia sekä sydäntä että järkeä. Pelkällä järjellä teemme liian vähän, liian myöhään”, totesi konferenssissa puhunut valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosaston osastopäällikkö Leena Mörttinen.
Mörttinen muistutti, että on selvää, että julkisin varoin tällaisia investointeja ei voida kattaa missään valtiossa. Mukaan tarvitaan koko rahoitusmaailma.
Rahavirtojen ohjaamisen lisäksi ilmastotavoitteiden toteuttaminen vaatii sitä, että on asteittain lopetettava sellaisten hankkeiden rahoitus, jotka ovat haitallisia kestävän talouskasvun kannalta.
Jotta tarvittava pääoma kanavoituu aidosti kestäviin hankkeisiin, sijoittajien on Mörttisen mukaan voitava luotettavalla tavalla arvioida investoinnin ympäristövaikutuksia.
Nykyisellään se on todella vaikeaa.
”Uusia vihreitä sijoitustuotteita tulee markkinoille valtavat määrät, mutta jokainen sijoittaja joutuu pohtimaan, kuinka vihreitä ne todellisuudessa ovat”, selittää Mörttinen.
Nykymenoon sisältyy asiantuntijoiden mukaan iso viherpesun riski.
”Kaikki tahot kehittävät omia kriteereitä ja luokituksia kestävyydelle. Yritykset voivat valita markkinoilta luokituksen, joka on heille edullisin eivätkä luokitukset ole vertailukelpoisia keskenään”, kuvailee Mörttinen tilannetta.
”Tarvitsemme nyt molempia sekä sydäntä että järkeä. Pelkällä järjellä teemme liian vähän, liian myöhään”, toteaa valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosaston osastopäällikkö Leena Mörttinen.
Samaan aikaan EU-maat sorvaavat omia kansallisia lakejaan kestävän rahoituksen tiimoilta. Lakeja on pystyssä jo ainakin Italiassa, Ranskassa, Hollannissa, Itävallassa, Puolassa ja Tanskassa. Lakiviidakko alkaa olla monikansallisille yrityksille painajainen.
Mörttisen mukaan Euroopassa tarvitaan yksi totuus eli yhdet selkeät säännöt ja tapa arvioida taloudellisen toiminnan ympäristöllistä ja sosiaalista kestävyyttä.
”Vain niin saamme kestävän rahoituksen läpinäkyväksi, suojaa yksityisille sijoittajille, rahoituskustannukset kuriin ja ennen kaikkea kestävästä rahoituksesta valtavirtaa.”
Tällainen säännöstö on parhaillaan kehitteillä.
Kaksi EU-lakia jo hyväksytty
Kestävästä rahoituksessa puhuttiin EU:ssa ensimmäisen kerran pääomamarkkinaunionin yhteydessä vuonna 2015. Sen jälkeen on ehtinyt tapahtua paljon.
”Euroopan investointipankki EIB on jo maailman isoin ilmastopankki”, huomautti Suomen pankin konferenssissa puhunut EIB:n varapääjohtaja Alexander Stubb.
Euroopan investointipankkiryhmä on sitoutunut osoittamaan vähintään 25 prosenttia investoinneistaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen.
Myös lainsäädännön osalta on otettu askeleita eteenpäin. Ensin komissio perusti korkean tason asiantuntijaryhmän pohtimaan kestävää rahoitusta. Tästä lisää toisessa MustReadin jutussa.
Asiantuntijaryhmä julkisti loppuraporttinsa vuonna 2018 ja komissio otti siitä aineksia omaan kestävän rahoituksen toimintasuunnitelmaansa, joka julkistettiin keväällä 2018.
Toimintasuunnitelma pitää sisällään kaikkiaan 10 toimenpidettä. Kolmeen toimenpiteeseen on jo julkaistu lainsäädäntöehdotus.
Kahden lainsäädäntöehdotuksen käsittely on edennyt EU-koneistossa rivakasti: kestävyyttä koskevista tiedonantovelvollisuuksista ja vähähiilisyyden viitearvoja koskevista laeista saavutettiin poliittinen sopu jäsenmaiden, Euroopan parlamentin ja komission kesken viime keväänä.
EU-maiden valtiovarainministerit kumileimasivat lait virallisesti Ecofin-kokouksessaan viime viikolla ja ne astuvat voimaan jo loppuvuonna.
Mikä on tarpeeksi kestävää?
Kolmannen lain suhteen tilanne on toinen. Sitä kutsutaan taksonomia-asetukseksi.
Asetusehdotuksen pihvi on komission perustaman kestävän rahoituksen teknisen asiantuntijaryhmän eli EU-kielellä TEGin raportti. 400-sivuinen raportti sisältää yksityiskohtaiset määritelmät kunkin taloudellisen toiminnan ympäristöllisestä kestävyydestä.
”Itse taksonomia-asetus on perin yksinkertainen lainkappale. Se on käytännössä lista taloudellisia toimintoja ja niiden ympäristöllisiä ja sosiaalisia vaikutuksia”, selittää maailman johtavan kestävän rahoituksen puolestapuhujan, arvostetun Principles for Responsible Investmentin (PRI) Nathan Fabian.
Mutta tähän yksinkertaisuus sitten Fabianin mukaan loppuu. Sen määrittely, onko jokin taloudellinen toiminta kestävää vai ei, on osoittautunut jopa luultua vaikeammaksi.
”Mikä on esimerkiksi teräksen tai sementintuotannon osalta riittävän kestävyyden määritelmä? Tai metsätalouden?” kysyy konferenssissa puhunut Fabian.
Hän nostaa esimerkiksi sähköntuotannon. Jotta sähköntuotanto on kestävää, sen on päästettävä ilmaan vähemmän kuin 100 grammaa hiilidioksidia kilowattituntia kohden. Eli vaikkapa kaasulla voisi tuottaa sähköä vain, jos mukana on hiilen talteenotto.
Jotta tuotannosta ei koidu ”merkittävää haittaa”, sen on lisäksi noudatettava EU:n vesi- ja saastemääräyksiä ja suojeltava ekosysteemejä. Tuotannon on myös täytettävä kansainvälisen työjärjestö ILO:n sopimukset.
TEG-raportti sisältää kestävyyskriteereitä 67 taloudelliselle toiminnalle seitsemällä eri sektorilla eli maa- ja metsätaloudessa, valmistavassa teollisuudessa, energiateollisuudessa, liikenteessä, vedenkäsittelyssä, rakentamisessa ja IT-sektorilla.
EU on julkistanut kolme kestävää rahoitusta koskevaa lainsäädäntöesitystä ja lisää on tulossa. Kuva: Suomen Pankki
”Pankkiväki kävelee ylitse”
Taksonomia-asetusehdotuksen laadintaprosessi on kuitenkin herättänyt paljon kritiikkiä.
Teollisuus on käärmeissään, sillä asiantuntijaryhmässä ei istu teollisuussektorin edustajia. Valtaosa asiantuntijoista tulee finanssimaailmasta ja usea Euroopan ulkopuolelta. Asiantuntijaryhmässä vaikuttaa myös yksi suomalainen, Nordean Aila Aho.
”Se on pankkikeskeinen työryhmä ja asiantuntemuksen puute näkyy. Rahoitusala käyttää taksonomiaa mahdollisuutena lähteä määrittelemään politiikkaa. He jyräävät vuosikymmenten työn päästöjen vähentämiseksi”, kommentoi eräs teollisuuden edunvalvoja Brysselissä.
Saman huolen jakaa maataloussektori. MTK:n mielestä maataloutta on ohjattu jo vuosikymmeniä kohti kestävämpiä tuotantomenetelmiä EU-lainsäädännöllä.
“Jos nyt luodaan rahoitusmarkkinoiden tarpeeseen uusi päällekkäinen kriteeristö, lisätään byrokratiaa ja valvontaa, joka tulee valvonnan kohteiden maksettavaksi”, toteaa MTK:n johtaja Juha Ruippo.
Komissio laatii lopulliset taksonomiakriteerit asiantuntijaryhmän loppuraportin pohjalta. Raportin on määrä valmistua vuoden vaihteessa.
Useita toimialoja kestävyyslistan ulkopuolella
Taksonomia-asetuksen sisältö herättää vielä enemmän huolta.
”Asetusehdotus sisältää paljon päällekkäisyyksiä ja jopa ristiriitaisuuksia nykyisen EU:n ympäristö-, ilmasto- ja energialainsäädännön kanssa”, kirjoittaa Elinkeinoelämän keskusliiton lakimies Santeri Suominen komissiolle osoittamassaan kirjeessä.
Valtaosa tämän sektorin lainsäädännöstä on uunituoretta. Yksi esimerkki on uusiutuvan energian direktiivi eli niin sanottu RED II.
RED II:n kestävyyskriteerien mukaan biopolttoaineiden tuotannossa kestäviksi määritellyt jätteet ja tähteet jäisivät TEG-ryhmän luonnosraportissa luokituslistan ulkopuolelle.
Nämä raaka-aineet tuottavat kuitenkin jopa 90 prosentin kasvihuonekaasuvähenemän ja olisivat näin ollen komission kestävän rahoituksen ’kasvihuonekaasujen vähentäminen’ -yleisperiaatteen mukaisia.
Raaka-aineiden ja tuotantomenetelmien lisäksi kokonaisia toimialoja on jäämässä kestävyysluokituksen ulkopuolelle. Vesivoima on vaakalaudalla ja Euroopan parlamentti haluaisi sulkea listalta pois myös ydinvoiman ydinjätteen takia.
Ydinvoiman kohtalo on vielä kysymysmerkki, sillä jäsenmaista Saksa, Itävalta, Luxembourg ja Hollanti ovat ydinvoimaa vastaan ja neljä maata ei ole riittävä määrä muodostamaan blokkaavaa vähemmistöä jäsenmaiden ministerineuvostossa.
Eräiden arvioiden mukaan kaikkiaan vain viitisen prosenttia yritysten toiminnoista mahtuisi TEG-ryhmän taksonomiraportin kestävyyskriteerien sisälle.
Vaikka asetus ei ole vielä valmis, pohjoismaiset rahoituslaitokset ovat jo alkaneet soveltaa EU:n taksonomiaa rahoituspäätöksissään. Esimerkiksi vesivoimasektorin yritysten rahoituksen hinta on jo kallistunut.
Pelkona on, että koko asetus saattaa näin kääntyä itseään vastaan. EK:n mukaan määrittelemällä toimialoja ”mustiksi” Eurooppa lukitsee itsensä nykyiseen päästötasoon, koska ”kestämättömäksi” määritellyt toimialat eivät saa edullista rahoitusta.
”Eivät saastuttavat toimialat katoa sillä, että suljetaan silmät eikä anneta rahoitusta. Lopputuloksena on kallis lasku Euroopalle, eikä päästöjä saada alas”, kommentoi teollisuuden EU-lobbari.
EK:n mukaan taksonomian on mahdollistettava, että kaikki sektorit voivat osallistua vähähiilisiirtymään. Kaikkien sektorien panosta tarvitaan siihen, että EU saavuttaa tavoitteensa olla ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä.
Kiire ei ole MTK:n Ruipon mukaan mikään tekosyy laatia huonoa, olemassa olevan lainsäädännön päälle tulevaa uutta kriteeristöä. Samaa mieltä on teollisuus.
”Lopullinen tavoite on hyvä, mutta sitä kohti pitää mennä askel kerrallaan ja käyttäen pohjana voimassa olevaa substanssilainsäädäntöä, ei kertarysäyksellä”, summaa EU-lobbari.
”Soppa kiehuu jo ylitse”
Asetuksen käsittely on vielä kesken EU-koneistossa. Aihe on yksi Suomen EU-puheenjohtajakauden ykkösteemoista.
Suomen johdolla taksonomiasta saatiin syyskuussa valmiiksi jäsenmaiden neuvoston yhteinen kanta ja trilogineuvottelut parlamentin, komission ja neuvoston kesken alkoivat lokakuun lopussa.
Taksonomiaryhmässä istuvan EU-virkamiehen mukaan jokainen instituutio on samaa mieltä, että lakihanke on tärkeää saada nopeasti maaliin. Mutta helppoa se ei tule olemaan. Brysselissä istutaan nyt loppuvuosi taksonomian tiimoilta pitkää päivää.
”Näistä tulee vielä pitkät trilogit”, ennustaa myös parlamentissa taksonomialaista vastaava kokoomuksen europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen.
Hän ei teollisuuden kritiikkiä niele.
”Jos kyseessä on hiilikaivos, voi olla, että rahoitusta on jatkossa vaikea saada. Mutta valtaosalle yrityksistä taksonomia tuo mukanaan kannustimen kestävälle toiminnalle. Nyt he saavat edullisemmin rahoitusta ilmastoystävällisille ratkaisuilleen.”
Pietikäinen muistuttaa, että muutos on edessä joka tapauksessa.
”Kyse on vain siitä, koska ja millä tavalla. Toimimmeko nyt vai odotammeko, kunnes törmäämme seinään. Mitä myöhemmin toimimme, sitä kalliimmaksi se tulee myös yrityksille. Kustannukset ovat kymmenkertaiset jos odotamme vuoteen 2040.”
Lisäksi ilmastonmuutoksen kiihtyminen tekee yritysten toimintaympäristöstä entistä vaikeamman ja kasvattaa kaikenlaisia sivukustannuksia.
Keskustelu taksonomiasta käy Brysselissä kiivaana ja eikä laantumisen merkkejä näy.
”Emme ole nähneet vielä mitään. Tämä on vasta alkua ja jo nyt soppaa kiehuu yli äyräiden”, eräs EU-lähde huokaisee.
Lisää tulossa
Taksonomia onkin vasta alkua. Väistyvä komissio julkisti viime töikseen suunnitelmapaperin nimeltä: ”Kohti kestävää Eurooppaa vuoteen 2030 mennessä”. Sen viesti on selvä: uuden komission on jatkettava työtä.
Paperissa ehdotetaan muun muassa teollisuusmaiden, kehitysmaiden ja kehittyvien talouksien kansainvälisen kestävän rahoituksen verkoston perustamista. Sellaisen perustaminen on jo suunnitteilla EU:n ja Argentiinan, Kanadan, Kiinan, Intian, Japanin, Marokon ja Kenian kesken.
INFOBOKSI
Näin EU aikoo siirtää rahoitusjärjestelmän kokonaisuudessaan kestävälle uralle:
- Luodaan yhteinen kieli: otetaan käyttöön EU:n yhteinen luokittelujärjestelmä (taksonomia), jotta voidaan määritellä kestävät taloudelliset toiminnot ja sellaiset alat, joilla kestävillä investoinneilla saadaan aikaan suurimmat vaikutukset.
- Vähennetään viherpesun riskiä: luodaan vihreitä rahoitustuotteita varten normeja ja merkintöjä, jotta investoijat voivat helposti tunnistaa investoinnit, jotka täyttävät vihreät tai vähähiiliset kriteerit.
- Sisällytetään kestävyys vakavaraisuusvaatimuksiin: velvoitetaan vakuutus- ja sijoituspalveluyritykset ottamaan neuvonnassa huomioon se, miten niiden asiakkaat suhtautuvat kestävyysnäkökohtiin.
- Kehitetään kestävyyden vertailuarvot ja edistetään niiden avoimuutta.
- Selkeytetään yhteisösijoittajien ja omaisuudenhoitajien velvollisuuksia: varmistetaan, että nämä tahot ottavat kestävyyden huomioon investointipäätöksissään, ja tiukennetaan niitä koskevia julkistamisvaatimuksia.
- Lisätään yritysraportoinnin avoimuutta: tarkistetaan ohjeita, jotka koskevat muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamista.
- Sisällytetään kestävyys vakavaraisuusvaatimuksiin: otetaan vihreä tukikerroin huomioon silloin kun se on perusteltua riskinäkökulmasta, jotta voidaan turvata rahoitusvakaus.
Komissio tukee yhdessä Maailmanpankin kanssa myös aloitetta, jossa ilmastotavoitteita edistetään valtiovarainministerien yhteenliittymän avulla.
Ilmastokoalition puheenjohtajina toimivat Suomi ja Chile. Green financing -konferenssissa puhuneen valtiovarainministeri Mika Lintilän mukaan mukana on jo yli 50 valtiota.
”Pohdimme yhdessä, miten saamme nopeutettua siirtymistä hiilineutraaliin talouteen finanssi- ja talouspolitiikan keinoin. Eli kuinka kukin maa voi suunnitella valtiontaloutensa niin, että se tukee taistelua ilmastonmuutosta vastaan.”
Lisäksi väistyvä komissio on ehdottanut, että uudella rahoituskaudella EU rahoittaa ainoastaan kestäviä infrastruktuureja.
Komission uusi puheenjohtaja, saksalainen Ursula von der Leyen on nostanut kunnianhimon ilmastoasioissa kokonaan uudelle tasolle. Kestävyys on uudessa komissiossa EU:n finanssipolitiikan keskiössä.
Valjastaakseen yksityisen sektorin nykyistä paremmin mukaan ilmastotaisteluun, von der Leyen aikoo esittää uutta vihreän rahoituksen strategiaa ja Kestävä Eurooppa -investointiohjelmaa.
Vihreän rahoituksen strategian pohjana ovat eurooppalaiset vihreät bondit. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä, on vielä kysymysmerkki.
Kestävä Eurooppa -investointiohjelmasta tuetaan biljoonan euron investointeja tulevan vuosikymmenen aikana joka EU-maassa. Näistä aloitteista tulee olemaan vastuussa latvialainen komission johtava varapuheenjohtaja Valdis Dombrovskis.
Euroopan investointipankki ilmastopankiksi
Lisäksi von der Leyen kaavailee, että Euroopan investointipankki muutetaan Euroopan ilmastopankiksi.
”Toivon, tiedän ja uskon, että näin tapahtuu. Meidän pitää perustella olemassaolomme tarkoitus joka päivä. Alussa se oli koheesio, viime kaudella se oli Junckerin investointisuunnitelma, seuraavina vuosina se on ilmasto”, kommentoi Stubb.
Käytännössä ilmastointipankkina toimiminen tarkoittaa Stubbin mukaan kolmea asiaa. Ensiksikin pankki lisää investointeja ilmastonmuutosta torjuviin hankkeisiin vuoteen 2030 mennessä yhteen biljoonaan euroon asti.
Toisin sanoen EIB pyrkii mobilisoimaan yksityissektorin investoinnit. EIB lainaa itse korkeintaan puolet kokonaisinvestointitarpeesta ja houkuttelee yksityisiä investoijia.
”Tartumme hankkeisiin, jotka eivät välttämättä houkuttelisi yksityistä rahaa mukaan, koska ne ovat liian isoriskisiä. Kun me menemme mukaan, tiedämme, että muutkin tulevat perässä ja hanke saadaan liikkeelle.”
Toiseksi ilmasto- ja ympäristöinvestointien osuus EIB:n portfoliosta on tarkoitus kasvattaa 50 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä.
Pietikäinen ei pidä EIB:n suunnitelmia kovin kunnianhimoisina.
”Jos tavoitteena on nostaa ilmastomyönteisten investointien osuus puoleen, se tarkoittaa sitä, että puolet EIB:n investoinneista menee jatkossakin kestämättömiin kohteisiin”, hän huomauttaa.
Kolmas pilari on huomioida kaikessa toiminnassa Pariisin sopimuksen sitoumukset.
”Jo nyt jos esimerkiksi puolalainen kivihiiltä polttava energiayritys hakee meiltä lainaa tuulipuiston perustamiseksi, vaadimme heiltä suunnitelman, miten he aikovat päästä irti hiilestä. Se on bisnesmielessä meille järkevää”, selventää Stubb.
”Olemme lähellä yksimielisyyttä siitä, että vuoden 2020 jälkeen EIP ei enää rahoita projekteja, jotka päästävät ilmaan CO2-päästöjä”, totesi EIB:n varajohtaja Alexander Stubb Suomen Pankin konferenssissa.
Suunnitelmien toteuttaminen vaatii kuitenkin vanhojen muottien murtamista. Stubb toteaa, että se on paljon helpommin sanottu kuin tehty.
”Jäsenmaat omistavat meidät. Emme ole politiikan tekijöitä, teemme mitä jäsenmaat päättävät.”
Stubb viittaa meneillään olevaan vaikeaan vääntöön EIP:n antaman energiasektorin lainoituksen periaatteista. Nykyisellään EIP investoi esimerkiksi kaasuputkiin ja muuhun fossiiliseen energiantuotantoon.
”Olemme lähellä yksimielisyyttä siitä, että vuoden 2020 jälkeen EIP ei enää rahoita projekteja, jotka päästävät ilmaan CO2-päästöjä”, Stubb sanoo toiveikkaana.
Lisää irtonaisia palasi luvassa?
Mutta ongelmana eivät ole vain jäsenmaat. Komission jakautuminen siiloihin haittaa toimivien eurooppalaisten kestävän rahoituksen pelisääntöjen rakentamista.
Komission rahoitusasioiden pääosastolla ei tunneta energiasektorin lainsäädäntöä tai sen vaikutuksia. Tämä näkyy jo putkesta ulos tulleessa taksomiaehdotuksessa.
Näin ollen uusien kestävän rahoituksen lakiesitysten suhteen voi vain toivoa, että niitä luonnosteleva virkamies suhtautuu hänelle tuntemattomaan asiaan avoimesti ja myönteisesti.
Kokonaan oman vaikeutensa kokonaisuuteen tuo komission sisäinen poliittinen valtapeli. Esimerkiksi vihreän diilin osalta päävastuu on keskustavasemmistolaisella johtavalla varapuheenjohtajalla Frans Timmermansilla, mutta talousasiat kuuluvat keskustaoikeistolaiselle Dombrovskisille. Mikään kestävään rahoitukseen liittyvä lakihanke ei pääse läpi, ellei Dombrovskis hyväksy sitä.
Siilojen ja poliittisen pelin takia kestävän rahoituksen hankkeet ovat luultavasti tälläkin kaudella irtonaisia palasia.
Uudella komissiolla on kunnianhimoiset suunnitelmat kestävän rahoituksen valtavirtaistamisen suhteen. Kuva: Komission kuvapalvelu
”Tämä on meille mahdollisuus, ei taakka”
Ongelmista huolimatta EU-virkamies huomauttaa, että EU on ensimmäinen monikansallinen instituutio, joka on ryhtynyt laatimaan kaiken taloudellisen toiminnan kattavaa taksonomiaa ja kestävän rahoituksen sääntöjä.
Mutta onko niistä lopulta ilmastolle mitään hyötyä? EU tuottaa alle 10 prosenttia maailmanlaajuisista päästöistä.
Neuvoston taksonomiatyöryhmässä istuva EU-virkamies kääntää kysymyksen toisin päin: Ilmastonmuutos ja rahoitusmarkkinat ovat molemmat globaaleja ilmiöitä, ja molempien kohdalla pätee sama totuus: mitään ei tapahtu, ellei joku ensin kokeile.
Brysselissä uskotaan vankasti, että EU:n omalle taksonomialle tulee globaalia kysyntää, kun säännöt viimein saadaan valmiiksi. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, EU:n taksonomiasta voi tulla rahoitusmaailman globaali työkalu.
Komissio perusti tänä syksynä Washingtonissa kansainvälisen kestävän rahoituksen alustan. EU voisi viedä Euroopan taksonomiamallin esimerkiksi tälle alustalle.
Virkamies huomauttaa, että eurooppalainen rahoitusmarkkinalainsäädäntö vaikuttaa muutenkin usein suoraan globaalisti, sillä jokaisen joka haluaa sijoittaa Eurooppaan, on noudatettava EU:n sääntöjä. Ja myös toisin päin: jos joku haluaa tarjota Eurooppaan vihreitä rahastoja, niidenkin on oltava EU:n sääntelyn mukaisia.
”Uskon vakaasti, että Euroopan pitää ottaa tässä johtoasema. Tämä on meille mahdollisuus, ei taakka”, muistuttaa EIP:n Stubb.
Teksti: Heli Satuli / MustRead
