Suomen esitys EU-budjetiksi ei ole riittävä, sanoo ensimmäisenä suomalaisena parlamentin puhemiehen kabinettiin noussut Minna Ollikainen

EU-rahojen käytön suhteen monen jäsenmaan linja on yhä sama kuin vuonna 1994, sanoo Euroopan parlamentin puhemiehen budjettineuvonantaja Minna Ollikainen. Kuva: Etienne Ansotte, European Commission

”Ihan mielettömän vaikea urakka”, Euroopan parlamentin puhemiehen neuvonantaja Minna Ollikainen sanoo.

Niin budjettiasioista vastaava Ollikainen muistaa seitsemän vuotta sitten käydyn väännön vuosia 2014–2020 koskevista EU:n rahoituskehyksistä.

Silloin Britannian pääministeri David Cameron oli sanonut, että budjetti voi olla suuruudeltaan korkeintaan prosentti EU-maiden yhteenlasketusta bruttokansantulosta ja sillä hyvä.

Neuvottelut venyivät niin, että asetus astui voimaan pahasti aikataulusta jäljessä, minkä takia kaikki EU:n ohjelmat ja rahojen maksatus lähtivät käyntiin myöhässä.

Parlamentti, jäsenmaat ja komissio eri linjoilla

Koko prosessista jäi parlamentille paha maku suuhun, joten Ollikaisen mukaan tällä kertaa ongelmat yritetään välttää. Parlamentti muodosti oman kantansa 2021–2027 rahoituskehyksiin jo vuosi sitten.

Parlamentti on myös sisällyttänyt kantansa niin kutsuttuun budjetin ”negoboksiin” eli neuvotteluiden pohjapaperiin, jotta neuvosto olisi koko ajan kärryillä parlamentin kannasta.

”Näin jäsenmaat tietävät, mitkä asiat rahoituskehyksistä on löydyttävä, että parlamentti voi hyväksyä ne. Yllätyksiä ei pitäisi tulla”, kertoo Ollikainen.

Parlamentin kannan lähtökohtana on neuvonantajan mukaan se, paljonko EU tarvitsee tulevina vuosina rahaa hoitaakseen tehtävänsä ja vastakseen uusiin haasteisiin. Jotta tavoitteet voidaan toteuttaa, parlamentin mielestä budjettikatto on nostettava 1,3 prosenttiin EU:n yhteenlasketusta BKT:sta eli 1 324 miljardiin euroon.

Se on 16,7 prosenttia enemmän kuin komission alkuperäinen rahoituskehysehdotus. Parlamentti vaatii, että maatalous- ja koheesiopolitiikan rahoitus pidetään ennallaan. Lisäksi parlamentti haluaa suunnata komission esitystä enemmän varoja muun muassa ilmastonmuutoksen torjuntaan sekä sisämarkkinoiden, innovaatiopolitiikan ja digitaalisuuden vahvistamiseen.

Esimerkiksi Horizon Europe -tutkimusohjelmalle parlamentti vaatii yli 40 prosenttia enemmän rahaa kuin mitä komissio esittää. Samoin Erasmus + -opiskelijavaihtoon parlamentti esittää 55,9 prosentin korotusta.

Toinen keskeinen asia koskee EU:n omia varoja eli tulopuolta. Parlamentti haluaa, että EU ottaa käyttöön lisää omia tulonlähteitä.

”EU:n laajuinen muovikierrätysmaksu on lähimpänä toteutumista oleva esitys, mutta toki se on summaltaan pieni”, kertoo Ollikainen.

Budjettineuvonantaja Minna Ollikainen ennustaa budjettineuvotteluista taas vaikeita. Kuva: Heli Satuli

Suomen pohjaesitys herättää kritiikkiä

Mutta edessä on tuskin ainakaan helpommat neuvottelet kuin seitsemän vuotta sitten. Lisähaasteen budjetista sopimiseen tuo Britannian lähtö, joka jättää EU:n kassaan vuosittain noin 15 miljardin euron aukon.

Lokakuun huippukokouksessa EU-johtajat pyysivät puheenjohtajamaa Suomea laatimaan summat ja prosentit sisältävän pohjaesityksen. Sen tarkoituksena on selkeyttää ja yksinkertaistaa neuvottelupöydällä olevia vaihtoehtoja EU-maiden johtajien välisten tulevien keskusteluiden helpottamiseksi.

INFOBOKSI
EU:n monivuotiset rahoituskehykset
MFF (multiannual financial framework) eli monivuotinen rahoituskehys tarkoittaa EU:n pitkän aikavälin budjettia, joka sovitaan seitsemäksi vuodeksi kerrallaan.
Nykyinen rahoituskehys vuosille 2021–2027 on järjestyksessään kuudes.
Komissio on esittänyt rahoituskehyksen kokonaissuuruudeksi 1 161 miljardia euroa, eli noin 1,14 prosenttia EU-jäsenmaiden BKT:sta. Komissio on esittänyt lisäyksiä muun muassa tutkimus- ja innovaatiorahoitukseen, muuttoliikkeen hallintaan sekä turvallisuus- ja puolustustoimiin. Myös ilmastonmuutoksen ehkäisemiseen ehdotetaan lisätoimia.
Parlamentti haluaa kokonaistasoksi 1,3 prosenttia. Suomi toimii EU-puheenjohtajakaudellaan puolueettomana välittäjänä (ns. honest broker). Suomi julkisti joulukuun alussa pohjaesityksen, jossa kokonaistasoksi esitetään 1,07 prosenttia EU:n BKT:sta.
Jäsenmaat sopivat ensin rahoituskehyksen menoista ja omista varoista yksimielisesti Eurooppa-neuvostossa, minkä jälkeen aloitetaan varsinaiset Euroopan parlamentin kanssa käytävät neuvottelut. Euroopan parlamentti on hyväksyttävä rahoituskehyksen menot.
Suomi julkisti esityksensä joulukuun alussa. Siinä esitetään rahoituskehysten kokonaistasoksi  1,07 prosenttia EU-maiden bruttokansantulosta.

”Olemme syksyn aikana kuunnelleet kaikkien jäsenmaiden kantoja ja laatineet sen pohjalta ratkaisuehdotuksen, joka on järkevä ja tasapainoinen. Se modernisoi EU:n budjettia ja vastaa unionin haasteisiin”, kuvaili Eurooppa-ministeri Tytti Tuppurainen (sd.) Suomen ehdotusta Brysselin suomalaistoimittajille.

Suomen budjettilinjaukset ovat kuitenkin herättäneet runsaasti kritiikkiä Brysselissä. Monen tahon mielestä painotukset ovat vanhanaikaisia ja katsovat taaksepäin. Meppien mukaan Suomen esitys on ”mahdoton toteuttaa”.

Suomen esitys leikkaisi esimerkiksi Digital Europe -ohjelmaa puolet pienemmäksi kuin mitä komission esityksessä. Suomen esityksessä summa on 4,2 miljardia, kun komission esittää ohjelmalle 8,2 miljardia euroa.

Tuppuraisen mukaan syynä on se, että rahoituskehysten kokonaistaso on alhaisempi kuin komission alkuperäinen esitys. Toisaalta maataloustukia Suomi on kasvattamassa ja antaisi maaseudun kehittämiseen 10 miljardia enemmän kuin komissio esityksessään.

Seuraavaksi rahoituskehysesitys siirtyy jäsenmaiden pohdittavaksi yleisten asioiden neuvostoon ja joulukuun puolivälissä EU-huippukokouksen pöydälle. Siellä Suomen pääministeri esittelee pohjaesityksen ja siirtää sitten neuvotteluvastuun Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michelille.

Tavoitteena on Tuppuraisen mukaan ”ratkaisuhakuinen keskustelu” EU-huippukokouksessa. Parhaassa tapauksessa alkuvuonna 2020 voitaisiin järjestää ylimääräinen huippukokous, jossa jäsenmaat nuijisivat päätöksen EU:n rahankäytöstä tuleville vuosille.

Sen jälkeen on edessä vielä neuvottelut parlamentin kanssa.
”On selvää, että se, mitä jäsenmaat nyt esittävät budjetin kokonaistasoksi, ei ole riittävä”, kommentoi Ollikainen.

Hän huomauttaa, että parlamentin näkökulmasta budjetissa on ongelmallista myös se, että jäsenmaat ovat nostaneet neuvottelulaatikkoon mukaan summien lisäksi useita tavallisen lainsäädäntömenettelyn alaisia asioita.

”Näistä asioista pitäisi päättää demokraattisesti yhteispäätösmenettelyssä yhdessä parlamentin kanssa, ei niin, että jäsenmaiden pääministerit nuijivat niistä.”

Ei siis ihme, että moni Brysselissä uskoo budjettiväännön jatkuvan vielä kesän jälkeen Saksan pj-kaudellakin.

EU:n budjetti uran punainen lanka

Ollikaisen ajoi Brysseliin alunperin Suomen 1990-luvun lama.

”Olin valmistumassa korkeakoulusta 1990-luvun puolivälissä ja jokainen ikäiseni muistaa, että silloin ei ollut Suomessa mitään töitä tarjolla. Ei sitten niin mitään.”

Joten Ollikainen haki kesällä 1994 EU-harjoittelijaksi. Hän teki harjoittelunsa valtiovarainministeriön budjettiosastolla, ja osana harjoittelua nuoria patisteltiin osallistumaan EU:n rekrytointikilpailuihin.

EU-osaaminen on kortilla Suomessa vieläkin, mutta silloin osaamispula oli suomalaisissa ministeriöissä huutava.

”EU-jäsenyys oli tullut niin puun takaa”, muistelee Ollikainen ja kaataa teepannusta kuppiin höyryävää teetä parlamentin vieressä sijaitsevassa kahvilassa. Brysselin kosteankylmä, harmaa talvi tunkeutuu luihin ja ytimiin.

Ollikainen teki työtä käskettyä ja pääsi EU:n rekrytointikisasta läpi.

Sen jälkeen Ollikainen on ehtinyt työskennellä Euroopan parlamentissa useissa eri rooleissa: monen valiokunnan sihteeristössä, lainsäädännön koordinaatiossa, budjetin tutkimusyksikössä, välillä lehdistötiedottajana Helsingissä ja hetken myös Suomen pysyvässä EU-edustustossa.

Mutta kaiken yhdistävä punainen lanka on Ollikaisen mukaan EU-rahojen käyttö.

”Loppujen lopuksi EU-ympyröissäkin on aika pieni joukko ihmisiä, jotka tuntevat budjettiasiat tarpeeksi syvällisesti.”

Ollikaisen budjettiosaamiselle onkin riittänyt kysyntää. Hän on työskennellyt viimeisen vuoden aikana kolmessa eri tehtävässä. Vankalla budjettiosaamisella oli iso rooli myös siinä, miksi Ollikainen aloitti lokakuun alussa Euroopan parlamenttia johtavan puhemies David Maria Sassolin kabinetin jäsenenä.

Parlamenttia johtava David Maria Sassoli on kotimaassaan Italiassa tunnettu tv-toimittaja.

Suomalaiset naiset keskeisissä tehtävissä

Suomalaisvirkamiesten pieni ja alati kutistuva määrä EU-instituutioissa on noussut Brysselin suomalaisten kestopuheenaiheeksi. Mutta onneksi tummissa tilastoissa loistaa yksi poikkeus: Euroopan parlamentti.

Ollikaisen lisäksi moni muukin suomalainen, etenkin naispuolinen virkamies on noussut viime vuosina erittäin vastuullisiin johtotehtäviin. Esimerkiksi parlamentin infrastruktuuri- ja logistiikkapääosaston pääjohtaja Leena-Maria Linnus: Hän pyörittää EU-instituution valtaisaa infrakoneistoa ja satojen miljoonien budjettia. Linnus vastaa myös siitä, miltä parlamentti näyttää ulospäin, mihin asioihin varoja käytetään ja mihin ei.

Toinen esimerkki on parlamentin vasemmistoryhmän pääsihteeri Sanna Lepola. Hän vastaa pääsihteerinä muun muassa siitä, että oma poliittinen ryhmä pysyy ajan tasalla komission lakiesityksistä ja niiden käsittelystä.

Lisäksi parlamentissa työskentelee reilu tusina suomalaista yksikönpäällikköä ja yksi vt. johtaja. Moneen muuhun isompaan EU-maahan verrattuna suomalaiset ovat parlamentissa paremmin edustettuna virkamiestason johtotehtävissä.

INFOBOKSI
Kuka Minna Ollikainen
Työ: Neuvonantaja Euroopan parlamentin puhemiehen kabinetissa. Vastuulla EU:n rahoituskehysten horisontaalinen koordinaatio, aluekehitys- ja budjettivaliokunnat ja suhteet alueiden komiteaan.
Syntynyt: vuonna 1968 Imatralla.
Aiemmin: toiminut useissa eri tehtävissä parlamentissa mm. valiokunnan sihteeristössä, lainsäädännön koordinaatiossa, budjetin tutkimusyksikössä ja parlamentin lehdistötiedottajana Helsingissä.
Koulutukseltaan: KTM, MA in European Law
Harrastukset: jalkapallo ja konserteissa käyminen
Naimisissa, espoolainen, jolla koti Brysselissä ja Helsingissä.

”Parlamentin puolella suomalaiset virkamiehet ovat pärjänneet todella hyvin. Tämä on osoitus siitä, että suomalaisella tavalla tehdä asioita on Brysselissä kysyntää”, toteaa Ollikainen.

Ollikainen on kaikkien aikojen ensimmäinen suomalainen neuvonantaja puhemiehen kabinetissa. Hän toimii parlamenttia johtavan puhemiehen oikeana kätenä budjettiasioissa.

”25 vuotta siihen meni, että suomalainen pääsi puhemiehen kabinetin jäseneksi.”

Ollikainen muistuttaa, että vaikka suomalaisten päälliköiden tehtävät ovat hallinnollisia, he ovat osa parlamentin sisäpiiriä ja istuvat päättävissä pöydissä.

”Eivät he oikein näy Suomeen päin”, Ollikainen harmittelee.

Valtavasti valmisteluja

Toinen syy Ollikaisen rekrytointiin on hänen kielitaitonsa: Ollikainen puhuu monen muun eurooppalaisen kielen ohella puhemiehen äidinkieltä italiaa.

”Sassoli haluaa työskennellä italiaksi ja ranskaksi, joten kaikki käännetään näille kielille”, Ollikainen vahvistaa.

Yhteensä kabinetin palveluksessa on noin 40 ihmistä. Joukossa ovat mukana autonkuljettajat ja tiedotustiimi.

INFOBOKSI
Euroopan parlamentin puhemies
Puhemies ohjaa kaikkea parlamentin ja sen elinten toimintaa, johtaa täysistuntokeskusteluja ja varmistaa parlamentin työjärjestyksen noudattamisen. Hän edustaa parlamenttia kansainvälisesti, jäsenmaissa ja suhteissa muihin unionin toimielimiin.
Jokaisen EU-huippukokouksen alkajaisiksi puhemies tuo julki Euroopan parlamentin kannat ja näkemykset neuvoston asialistalla olevista asioista ja muista aiheista.
Puhemies valitaan toimikaudeksi, joka on puolet parlamentin vaalikaudesta eli kaksi ja puoli vuotta.

Ollikaisen mukaan Sassoli halusi, että kaikilla tärkeimmillä politiikka-asioilla on oma asiantuntijansa kabinetissa. Niinpä yksi Ollikaisen kollegoista vastaa maahanmuutosta, toinen ilmastoasioista ja niin edelleen.

Parin kuukauden kokemuksella Ollikainen sanoo, että valtavan ennakkovalmistelun ja sisäisen koordinaation työläys ja määrä ovat yllättäneet jopa hänet. Jokainen tapaaminen ja tilaisuus vaatii paljon valmistelutyötä, joka viekin valtaosan Ollikaisen työajasta.

”Ulospäin näkyy vain pieni murunen tästä koko kakusta. Lähinnä se, kun puhemies osallistuu EU-huippukokoukseen.”

Tänä syksynä puhemies on yrittänyt tavata mahdollisimman paljon EU-maiden johtajia.

Esimerkiksi eräällä viikolla hän tapasi sekä Saksan liittokansleri Angela Merkelin, Ranskan presidentti Emmanuel Macronin ja päälle vielä Britannian pääministeri Boris Johnsonin.

”Pari edeltävää päivää ennen tällaisia tapaamisia on aina meillä kabinetissa todella intensiivisiä”, toteaa Ollikainen.

Ollikainen pohtii ja valmistelee kollegoineen jokaiseen tapaamiseen omat tulokulmat ja puheenaiheet.

”Mietimme, mitkä ovat kullekin maalle isoja asioita ja missä parlamentin ja kyseisen maan kannat yhtenevät tai eriävät. Niin Sassoli pystyy tapaamisessa nostamaan oikeita asioita esille ja saa tuloksia aikaan.”

Puhemies edustaa parlamenttia ulospäin maailmalla, mutta samalla tietysti myös parlamentin sisällä. Hän johtaa parlamentin ryhmäpuheenjohtajien ja puhemiehistön kokouksia, rahoituskehysten koordinaatioryhmää ja monia muita.

”Me palaveroimme puhemiehen kanssa silloin, kun hänellä kalenterissa tilaa. Usein se on illalla.”

”Hyvä tiimi kasassa”

Parhaillaan Ollikainen kollegoineen valmistelee Sassolin seuraavaa huippukokouspuhetta joulukuiseen EU-maiden johtajien kokoukseen.

”Käytännössä minä valmistelen budjettiasiat ja käymme sitten tiimin kanssa materiaalin läpi.

Lopullisen puheen kirjoittaa Sassoli itse, sillä hän on entinen toimittaja ja haluaa puhua omalla äänellään.”

2,5 vuotta kestävälle kaudelle heinäkuussa valittu italialainen David Maria Sassoli on kotimaassaan tunnettu tv-toimittaja, mutta maan ulkopuolella tuntematon nimi.

63-vuotias puhemies on demokraattisen puolueen poliitikko ja työskennellyt europarlamentaarikkona jo vuodesta 2009 lähtien. Sassoli toimi lisäksi viime kaudella varapuhemiehenä, eli hän tuntee hyvin talon tavat.

”Se auttaa paljon puhemiehen työn arjessa”, huomauttaa Ollikainen.

Millainen hän on pomona?

”Sassoli on aidosti kiinnostunut ihmisistä ja haluaa kuunnella heidän mielipiteitään. Hän on myös hyvä viestijä”, kuvailee Ollikainen.

Sassoli on rohkeasti ottanut kabinettiinsa sekä eri puoluetaustoja omaavia ihmisiä että Ollikaisen kaltaisia puoluepoliittisesti sitoutumattomia virkamiehiä.

”Meillä on kasassa hyvä monimuotoinen tiimi.”

Minna Ollikainen (oik.) keskustelemassa puhemies Sassolin ja Euroopan investointipankin puheenjohtajan Werner Hoyerin kanssa.

Good Friday -sopimus ei unohdu

Budjettivääntöjen lisäksi Ollikaiselle on vuosien varrella painunut mieleen urallaan muitakin hetkiä. Yksi niistä on Lissabonin sopimuksen voimaan astuminen. Marras-joulukuun vaihteessa parlamentissa vietettiin Lissabonin sopimuksen 10-vuotisjuhlia.

”Tämä on Euroopan parlamentissa tosi iso asia”, huomauttaa Ollikainen.

Yksi sykähdyttävimmistä tilanteista Ollikaisen uralla koitti Irlannissa vuonna 1998. Nuori Ollikainen pääsi Pohjois-Irlannin rauhaa pohjustaneen Good Friday eli Belfastin sopimuksen solmimisen jälkeen aluepolitiikkavaliokunnan mukana Pohjois-Irlantiin.

”Brittien edustaja, sopimuksesta neuvotellut Pohjois-Irlannin asiainhoitaja Mo Mowlam, laittoi meidät istumaan rinkiin ja kertoi, miten ja miksi asiat olivat tapahtuneet. Kaikesta näki, miten pinnalla erot ja jännitteet ovat.

Tunnelma oli Ollikaisen mukaan silloin käsin kosketeltavan hyvä ja huojentunut.

”Nyt brexitin valossa olen monesti miettinyt, miten lähellä pintaa erimielisyydet ovat. Ei vaadi paljon, että taas tapahtuu jotain pahaa.”

Brittien ja Irlannin EU-jäsenyys oli olennaisen tärkeää Belfastin sopimuksen syntymiselle ja sen täytäntöönpanolle. Britannian ero EU:sta heikentää sekä sopimusta itseään että sen tehokasta täytäntöönpanoa.

Britannian lähtö aiheuttaa nykyistä kovemman rajan ja hankaloittaa liikkumista saarella. Mutta ennen kaikkea se tarkoittaa asiantuntijoiden mukaan sitä, että rauhanprosessi ottaa symbolisesti ja psykologisesti monta isoa askelta taaksepäin.  Alueella pelätäänkin nyt uutta väkivallan kierrettä.

Parlamentin työskentely ei ole halvaantunut

Brexitin suhteen epävarmuus jatkuu, mutta onneksi EU-instituutioissa työskentelevät saavat vihdoin muutakin ajateltavaa, kun lainsäädäntötyö on pyörähtänyt vihdoin käyntiin.

Uusi komissio esittelee odotetun Green Deal -aloitteen eli vihreän diilinsä parlamentin ylimääräisessä täysistunnossa 11. joulukuuta.

Ollikainen huomauttaa, että uusia meppejä on talossa nyt enemmän kuin koskaan ja keski-ikä on laskenut reippaasti.

”Uudet, innokkaat, suhteellisen nuoret mepit ovat muuttaneet parlamentin dynamiikkaa ja työskentelyä vauhdikkaammaksi.”

Monet uudet mepit ovat myös heti ensimmäisellä kaudella päässeet esimerkiksi valiokunnissa vastuullisiin tehtäviin. Siinä on edellisiin kausiin verrattuna iso ero.

Eroa löytyy Ollikaisen mukaan myös politiikkasisällössä: ilmastoasiat nousevat usealla poliittisella ryhmällä nyt paljon voimakkaammin esille kuin viime kaudella.

INFOBOKSI
Euroopan parlamentin keskityttävä ilmastonmuutoksen torjuntaan
Tuoreen Eurobarometrin mukaan parlamentin tulisi asettaa ilmastonmuutoksen torjunta etusijalle. Suomalaisvastaajista näin ajattelee 42 prosenttia.
Kuusi kymmenestä eurooppalaisesta kokee, että nuorten johtamat ilmastomielenosoitukset vaikuttavat päätöksentekoon. Tutkimus tehtiin lokakuussa 2019.

Sen sijaan populistit ja EU-vastaiset voimat eivät ole Ollikaisen mukaan sekoittaneet pakkaa niin paljon kuin vaalien jälkeen pelättiin. Moni uskoi, että hajanainen parlamentti hidastaisi päätöksentekoa tuntuvasti.

”Viisi isoa ryhmää on saanut ainakin toistaiseksi koottua hyvin rivinsä, esimerkiksi vuoden 2020 budjettisovun taakse.”

Parlamentti pystyy yhä toimimaan tehokkaasti ja myös kokonaisuutena. EU:n tilanne on Ollikaisen mukaan vakaampi kuin verrattaessa tilannetta esimerkiksi viiden vuoden takaiseen, kun edellinen komissio oli astunut virkaansa.

”EU:lla ei ole mitään valtavaa kriisiä, mitään tulipaloa päällä. Siksi nyt olisi syytä valmistella palokuntaa, että EU pystyisi sekä sisäisesti että globaalilla tasolla vastaamaan tuleviin kriiseihin”, toteaa Ollikainen.

Hän toivoo, että Brysselissä ja jäsenmaissa mietittäisiin kunnolla, miten EU aikoo vastata tulevaisuuden haasteisiin. Ne ovat kaikilla tiedossa: ilmastonmuutoksen lisäksi maahanmuutto, digitalisaatio, turvallisuus, demokratian puolustaminen ja ylipäätään yhteiskunnan kahtiajakautuminen.

Ollikainen sanoo olevansa huolestunut, että etenkin viimeisen puolen vuoden aikana kotimainen keskustelu on muuttunut entistäkin mustavalkoisemmaksi ja jakolinjat ovat syventyneet. Eikä sisäinen polarisaatio koske vain EU:ta vaan monia muitakin teemoja.

Tästä huolimatta monta parlamenttikautta kokenut Ollikainen sanoo olevansa EU:n tulevaisuuden suhteen luottavainen.

”Olen brysseliläisittäin pessimistinen monen asian suhteen, mutta EU:n suhteen olen optimistinen.”

Teksti: Heli Satuli / MustRead