Suomi suoriutui kimurantista EU-puheenjohtajakaudesta periaatteessa kunnialla, mutta monesta se oli silti hukattu mahdollisuus
Hallituksen sisäiset ongelmat heijastuivat myös Suomen EU-puheenjohtajakauden toimintaan Brysselissä. Kuva: European Council
”En pysty nukkumaan öisin. En ole pystynyt enää moneen viikkoon.”
Kaksi suomalaista EU-virkamiestä uskoutuu toisilleen kadulla Suomen EU-puheenjohtajuuskaudesta. Askeltahti kiristyy, kun kaksikko rientää jokapäiväisessä Brysselin kaatosateessa johtamaan taas yhtä työryhmän kokousta.
Onneksi kukin EU-puheenjohtajakausi kestää vain puoli vuotta. Suomen kausi ei pääty hetkeäkään liian aikaisin.
Trilogien kylläinen kausi
Kulunut puheenjohtajakausi on ollut vielä tavallistakin rankempi monesta syystä. Yksi syy on se, että kaikki lait, jotka Suomi sai ajettavaksi, ovat perittyjä. Toisin sanoen niin hankalia, että aiemmat puheenjohtajamaat eivät ole saaneet niitä maaliin.
Näistä laeista yritetään löytää sopu parlamentin, jäsenmaista muodostuvan Eurooppa neuvoston ja komission kesken niin sanotuissa kolmikanta- eli trilogineuvotteluissa. Ne ovat rankkoja etenkin pienelle jäsenmaalle, jolla on vähän asiantuntijaresursseja.
Trilogeissa neuvostoa edustaa puheenjohtajamaa. Monella Brysselissä työskentelevällä suomalaisvirkamiehellä saattoi olla puheenjohtajakaudella neljäkin trilogineuvottelua päivässä eli he istuivat tiukoissa neuvotteluissa 12 tuntia päivässä.
Suomalaiset virkamiehet ovat suoriutuneet sekä ulkomaalaisten että kotimaisten EU-vaikuttajien mielestä urakastaan kunnialla.
”He ovat tehokkaita ja prosessit hoituivat rutiinilla”, kommentoi eräs vanhempi EU-vaikuttaja.
Yksi esimerkki trilogeissa Suomen johdolla sovitusta asetuksesta ovat EU:n uudet rengasmerkinnät. Autojen rengasmerkintöjen uudistaminen on suomalaiselle teollisuudelle ja kuluttajalle tärkeää, sillä nykyisissä EU-merkinnöissä ei ilmoiteta renkaiden jään- ja lumenpitoa, mikä on Suomen olosuhteissa oleellinen tieto.
Suomalaiset olivat keskeisissä rooleissa paitsi puheenjohtajamaana, myös parlamentissa. Rengasmerkinnöistä vastasivat parlamentissa kokoomuksen Henna Virkkunen ja SDP:n Miapetra Kumpula-Natri.
Pääministeri Sanna Marin ja Suomen pysyvän EU-edustajan sijainen Minna Kivimäki puheenjohtajakellon kanssa.
”Mikä tahansa muu ajankohta parempi”
Keskustan europarlamentaarikko Elsi Katainen huomauttaa, että Suomen lähtöasetelmat puheenjohtajakaudelle eivät olisi voineet olla juuri vaikeammat.
”Jos olisi voinut valita minkä tahansa muun ajankohdan, niin se olisi ollut parempi.”
Tuskin mikään EU-valtio on lähtenyt puheenjohtajakaudelle yhtä hankalassa tilanteessa: Euroopan parlamentin vaali oli juuri käyty, EU-instituutioiden johtajavalinnat olivat kesken ja koko unioni käymistilassa.
Koko kaudella EU-koneistosta ei siis tullut ulos uutta lainsäädäntöä, vaikka Lissabonin sopimuksen mukaan puheenjohtajamaan tärkein tehtävä on nykyisin nimenomaan lainsäädäntötyön vieminen eteenpäin.
Yksi Suomen puheenjohtajakauden isoista teemoista oli ilmasto, mutta siihen liittyvää kouriintuntuvaa lainsäädäntöä oli hoidettavana hyvin vähän. Esimerkiksi tavoite tehdä Euroopasta hiilineutraali vuoteen 2050 mennessä on Eurooppa-neuvoston vastuulla oleva asia.
Suomea odotti isoimpina asiakokonaisuuksina ilmaston lisäksi maahanmuutto, brexit ja tietysti EU:n rahoituksesta sopiminen vuosille 2021–27.
Hässäkkää lisäsi vielä se, että Suomen omat parlamenttivaalit pidettiin vain pari kuukautta ennen puheenjohtajuuskauden alkua. Uusi hallitus aloitti kolme viikkoa ennen puheenjohtajakauden starttia. Monella uudella ministerillä ei ollut lainkaan aiempaa ministeri- tai EU-kokemusta ja heidät piti perehdyttää tehtäväänsä keskellä kesälomakautta kuten MustReadin aiempi juttu kertoo. Yleensä perehdytys vie EU-virkamiehen mukaan puoli vuotta.
Puheenjohtajakausi tekee ohjelman
Eurooppa- ja omistajanohjausministeri Tytti Tuppuraisen (sdp) mukaan puheenjohtajakaudesta ei muodostunut ainakaan lähtöasetelmia helpompi koitos.
”Sisällön puolesta olin luottavainen Suomen ohjelmaan alusta lähtien, mutta niin kuin viisaat päättäjät ovat sanoneet: it is the events, my dear boy, the events (ne tapaukset, rakas poikani, ne tapaukset)”, Tuppurainen totesi parlamentin keskustavasemmistolaisen S&D-ryhmän järjestämässä tilaisuudessa.
Tuppurainen siteerasi myös kokenutta EU-asioiden valtiosihteeri Kare Halosta, jonka sanoin puheenjohtajakausi tekee ohjelman.
”Ja näin siinä on Suomellekin käynyt.”
Niitä tapauksia on tosiaan Suomen puheenjohtajakaudella riittänyt.
”Olimme ennen puheenjohtajakautta luottavaisia, että brexit tapahtuu syksyllä ja siihen me myös valmistauduimme. Vaan toisin kävi”, toteaa Tuppurainen.
Brexit työllisti Suomea EU-asioiden alivaltiosihteeri Jari Luodon mukaan paljon. Suomi kävi jatkuvasti pitkiä neuvotteluita paitsi Britannian, myös Irlannin kanssa. Niiden syynä oli pohjimmiltaan se, ettei Britannia kyennyt päättämään, miten se haluaa edetä ja millä aikataululla erota, kertoo samaisessa S&D-ryhmän tilaisuudessa esiintynyt Luoto.
”Edelleenkään ei tiedetä, meneekö erosopimus Britannian parlamentissa läpi tai millä aikataululla Britannia lähtee unionista”, Luoto huomauttaa.
Hyvin todennäköisesti Britannian konservatiivipuoluetta johtava Boris Johnson voittaa torstaina vaalit ja saa erosopimuksen läpi parlamentissa.
Toinen puheenjohtajakauden ilmakuoppa oli laajentuminen. Suomen puheenjohtajakauden ohjelman mukaan ”Länsi-Balkan on EU:lle strategisesti merkittävä alue, ja Suomi jatkaa työtä alueen maiden uskottavien laajentumisnäkymien eteen.”
Länsi-Balkanin laajentumisnäkymät kuitenkin heikkenivät Suomen puheenjohtajuuskaudella, koska Ranska esti Albanian ja Pohjois-Makedonian jäsenyysneuvottelujen käynnistämisen.
”Tämä ei ole Suomen vika. Jäsenyysneuvotteluiden aloittaminen vaatii jäsenmaiden yksimielisyyttä”, muistuttaa Tuppurainen.
Länsi-Balkanin laajentuminen on tarkoitus nostaa uudelleen pöydälle ensi keväänä, Kroatian puheenjohtajakaudella.
Suomi yritti myös löytää väliaikaisen ratkaisun muuttoliikekysymykseen. Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) onnistuikin taustalla sopimaan väliaikaisista säännöistä Välimereltä pelastettujen ihmisten jakamisesta jäsenmaiden kesken. Pysyvä ratkaisu EU:lta kuitenkin yhä puuttuu.
Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Tytti Tuppurainen saa suomalaisministereistä parhaan arvosanan suoriutumisestaan. Kuva: European Council.
Tapaus nimeltä hallituksen kaatuminen
Lisäksi komissio aloitti toimikautensa myöhässä. Sekin aiheutti Suomelle ongelmia Tuppuraisen mukaan muun muassa rahoituskehyspaketin valmistelun osalta. Jos komissio olisi voinut aloittaa ajoissa, Suomi olisi saanut leivottua pohjaesitykseensä mukaan aloitteen oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta. Se olisi helpottanut painetta itäisen Euroopan ja koheesiorahojen määrän suhteen.
Poliittinen välitila näkyi myös Eurooppa-neuvostossa. Joulukuun alussa väistynyt puheenjohtaja Donald Tusk ei syksyllä enää ottanut aktiivista rooli ja ohjannut päätöksiä maaliin Suomen tukena.
Ja se viimeisin tapaus oli tietysti hallituksen hajoaminen.
”Se jäi onneksi lyhytaikaiseksi, eikä Suomi joutunut johtamaan yhtäkään neuvostoa Brysselissä toimitusministeriönä. Mutta oli viime viikko aika erikoinen”, huomauttaa Tuppurainen.
Vastavalittu pääministeri Sanna Marin (sdp) joutuu heti kolmantena työpäivänään todelliseen EU-tulikokeeseen eli edustamaan Suomea EU-puheenjohtajamaana EU-huippukokouksessa.
Suomen on määrä pitää perjantaina EU-puheenjohtajamaana esimerkiksi tiedotustilaisuus, jossa Marinin kanssa estradille nousevat komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel.
Marin on EU-huippukokouspöydän nuorin edustaja. Hän on tiettävästi myös maailman nuorin pääministeri. Nimitysuutinen on saanut julkisuutta kansainvälisessä mediassa, ja Euroopassa puhutaan jo ”Marin-ilmiöstä”.
”Hän tulee takuulla saamaan paljon huomiota”, toteaa seminaarissa puhunut SDP:n meppi Kumpula-Natri.
EU-huippukokouksen kärkiaihe on ilmasto. Tarkoituksena on saada kaikki jäsenmaat sitoutumaan yhteiseen tavoitteeseen tehdä Euroopasta ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä.
Käytännössä Suomen hallitusvaihdos ei enää ehdi vaikuttaa puheenjohtajakauden työhön.
”Pääministerivaihdoksella ei ole enää puheenjohtajakauden kannalta mitään merkitystä, koska kautta on jäljellä enää kaksi viikkoa. Kaikki keskeiset asiat ovat jo takanapäin tai putkessa”, vahvistaa kokoomuksen meppi Sirpa Pietikäinen.
Kymmeniä lakeja ja sopimuksia
Ongelmista huolimatta Suomi on saanut paperilla paljon aikaiseksi puheenjohtajakaudellaan. Ainakin 30 lakia on joko saatu maaliin tai niistä on löydetty jäsenmaiden kesken neuvostossa poliittinen yhteisymmärrys.
Pitkältä listalta löytyy lukuisia vaikeita, pitkään EU-koneistossa jumittaneita hankkeita kuten kestävän rahoituksen taksonomia, sähköiset tavaraliikennetiedot, rautatiematkustajan oikeudet, veden uudelleen käyttöä koskeva asetus ja aiemmin mainittu rengasmerkintäasetus.
Lisäksi muutama neuvosto on vielä edessä ja parista vaikeasta lakihankkeesta voi vielä löytyä sopu trilogeissa ennen vuodenvaihdetta. Päälle tulevat lukuisat Suomen johdolla solmitut kansainväliset sopimukset, kuten EU:n ja Kiinan maantieteellisiä merkintöjä koskeva sopimus.
Valtaosa ministerien ja virkamiesten työstä on toki ollut epävirallista strategista vaikuttamista ja horisontaalista työtä, joka ei papereissa näy.
Suomi rikkoi tabuja
Suomen EU-puheenjohtajakauden prioriteetteja olivat yhteisten arvojen ja oikeusvaltioperiaatteen vahvistaminen, kilpailukykyisempi ja sosiaalisesti eheämpi unioni, EU:n aseman vahvistaminen globaalina ilmastojohtajana sekä kansalaisten kokonaisturvallisuuden takaaminen.
Keskustan Kataisen mielestä avoimuus ja oikeusperiaateteeman nostaminen EU-agendalle ovat olleet Suomen puheenjohtajakauden onnistumisia. Suomi oli ensimmäinen puheenjohtajamaa, joka ylipäätään otti oikeusvaltioasiat esille puheenjohtajakaudella.
Tuppurainen huomauttaa, että Suomi ajoi oikeusvaltioteemaa kolmella raiteella.
”Ensiksikin EU:n rahoituskehyksiin tulee kytkentä oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen. Jos havaitut puutteet vaarantavat EU-varojen käytön, ne voidaan jäädyttää.”
Suomi kehitti oikeusvaltiokysymysten käsittelyä myös neuvostossa, jotta jäsenmaiden oikeusvaltio-ongelmia voitaisiin ennaltaehkäistä tai ainakin puuttua niihin nykyistä varhaisemmassa vaiheessa. Suomi on järjestänyt tänä syksynä jo kaksi kuulemista Unkarin tilanteen osalta, toinen niistä tapahtui tällä viikolla.
Lisäksi vuosittaista oikeusvaltiodialogia uudistetaan entistä systemaattisemmaksi. Kerran vuodessa kaikkien jäsenmaiden kohdalla käytävä keskustelu perustuu jatkossa komission keräämään tietoon.
”Suomi on hoitanut enemmän kuin oman osuutensa, päätösten aika on myöhemmin”, summaa Tuppurainen.
Kumpula-Natrin mielestä Suomi teki ”historiallisen ladunavauksen”.
”Nyt oikeusvaltioasiasta voidaan käydä jäsenmaiden kesken säännöllistä keskustelua. Tabujen rikkominen on todella tärkeää myös EU:ssa.”
Suomen työ on hänen mukaansa omiaan luomaan painetta ongelmamaissa ja se johtaa toivon mukaan tilanteen paranemiseen. Jo nyt Unkarissa hiljattain järjestetyissä kunnallisvaaleissa oppositiopuolue voitti vaalit Budapestissä EU-myönteisellä ja EU-arvojen mukaisella ohjelmallaan.
S&D-ryhmän itilaisuudessa puhunut Elinkeinoelämän keskusliiton Janica Ylikarjula on hänkin tyytyväinen Suomen esille nostamiin teemoihin.
”EU:n hajanaisuus sekä jäsenmaiden välillä että EU-instituutioiden kesken on iso ongelma. Suomi nosti esille arvot, sosiaalisen eheyden, ilmaston ja turvallisuuden. Nämä ovat EU:n vahvuuksia ja tärkeitä teemoja myös yritysten toimintaedellytysten kannalta.”
Pääministeri Sanna Marin on EU-huippukokouspöydän nuorin EU-johtaja.
”Teimme budjetin suhteen sen, mitä meiltä odotettiin”
Suomi jättää Tuppuraisen mukaan jälkeensä myös uuden käsitteen EU-kielenkäyttöön: Economy of wellbeing eli hyvinvointitalous.
”Suomi on nostanut keskusteluun, kuinka kansanterveys ja hyvinvointierojen kaventaminen eivät ole pelkkä kuluerä.”
Suomi oli tähän teemaan liittyen ensimmäinen EU-valtio, joka saattoi opetus- ja valtiovarainministerit yhteen keskustelemaan koulutuksen roolista kilpailukyvyn ja innovaatioiden vauhdittamisessa.
Turvallisuuden osalta Suomi perusti neuvostoon työryhmän koordinoimaan hybridiuhkien torjuntaa sekä toteutti hybridiuhkiin liittyviä harjoituksia. Helsingissä sijaitseva hybridiuhkien torjuntakeskus sai Tuppuraisen mukaan sekin lisää tukea ja eväitä työhönsä.
Entä se jo ennalta vaikeaksi tiedetty EU:n rahoitus?
”Rahoituskehysten osalta teimme sen, mitä meiltä odotettiin. Suomi luovuttaa loppuviikon huippukokouksessa Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Michelille täydellisen suunnitelman siitä, miten EU:n rahoitus pitäisi vuosina 2021–27 järjestää”, totesi alivaltiosihteeri Luoto.
Ilmastoasioita Suomi edisti käsittelemällä EU:n pitkän aikavälin ilmastostrategiaa useissa neuvostokokoonpanoissa ja epävirallisissa ministerikokouksissa. Suomi kävi myös koko kauden kahdenvälisiä neuvotteluita itäisen Euroopan maiden kanssa saadakseen ne sitoutumaan hiilineutraaliustavoitteeseen.
Kokonaisuutena Suomi voi olla Tuppuraisen mukaan kauteensa tyytyväinen ja ”siirtää rauhallisin mielin” vetovastuun seuraavalle puheenjohtajamaalle eli Kroatialle.
”Saimme vietyä eteenpäin kaikkia itse asetettamiamme tavoitteita.”
Samoin linjasi myös pääministeri Antti Rinne (sd.) ennen eroamistaan suomalaistoimittajille Brysselissä.
”Kaikki ne tavoitteet, mitä istuva hallitus itselleen asetti, on saavutettu.”
Odotusten ja tulosten välinen kuilu
Mutta Suomen puheenjohtajakausi herättää Brysselissä myös kritiikkiä.
Ministerien suoriutumisen osalta palaute on vaihtelevaa. Keskustameppi Kataisen mukaan Suomen nuoret, kielitaitoiset ministerit pärjäsivät hyvin ja he herättivät parlamentissa huomiota.
Parhaat arvosanat kautta puoluekartan saa Eurooppa-ministeri Tuppurainen.
”Tuppurainen on erinomainen. Hän linjaa ja perehtyy, on sanavalmis”, arvioi Pietikäinen.
Kataisen mukaan Suomea pidetään luotettavana ja ennen kaikkea päämäärätietoisena maana ja neuvottelukumppanina.
”Tätä päämäärätietoisuutta kyllä arvostetaan. Siitä mistä ollaan sovittu, pidetään kiinni.”
EK:n Ylikarjula arvioi, että Suomen tehokkuus ja pragmaattisuus olisivatkin sopineet paremmin puheenjohtajakaudelle, jossa olisi paljon peruslainsäädäntötyötä tehtävänä.
Suomen puheenjohtajakaudelta odotettiin paljon. Kuilu ihmisten suurten odotusten ja lopulta melko vaatimattomien tulosten välillä on monen mielestä melkoinen.
”Suomen puheenjohtajakausi muistuttaa väljähtynyttä kiisseliä”, eräs EU-lähde kuvailee.
Yksi kritiikin kohde on Suomen puheenjohtajakauden ohjelma. Brysselissä kysytään, paaluttiko Suomen edellinen hallitus epärealistisen kovia tavoitteita EU-puheenjohtajakaudelle?
Suomen oli määrä hoitaa EU:n budjetti kuntoon, saada kaikki sitoutumaan ilmastoneutraaliuteen ja oikeusvaltio-ongelmat kuriin.
Yksi virkamies huomauttaa, että harvassa jäsenmaassa rakennetaan puheenjohtajuuskauden alla tällaisia odotuksia. Ei ainakaan tilanteessa, jossa ensin yksi hallitus luonnostelee tavoitteet ja sitten käydään vaalit ja toinen hallitus hyppää ruoriin.
Yksi esimerkki liiasta kunnianhimosta on ilmastoteema. Suomi joutui luopumaan ilmastohuippukokousideastaan melkein heti. Syynä on Luodon mukaan se, että loppuvuosi tarvittiin kahdenvälisten neuvotteluiden käymiseen itäisen Euroopan maiden, etenkin Puolan kanssa.
Sen sijaan Kumpula-Natrin mielestä Suomi voi olla ylpeä siitä, että hallitusohjelma ja EU-puheenjohtajakauden ohjelma näyttivät toisiltaan. Tämä ei ole mikään itsestäänselvyys.
”Esimerkiksi ilmastoprioriteetin kohdalla, Suomi todella tekee, mitä sanoo. Oma kansallinen hiilineutraaliustavoitteemme on 15 vuotta EU:n tavoittelemaa tiukempi.”
Suomen toiminta puheenjohtajakaudella herättää myös kritiikkiä EU-vaikuttajien parissa.
Mikä oli Suomen viesti?
Puheenjohtajakauden ohjelman sanotaan olevan virkamiesmäinen ja vailla yhtä selkeää viestiä, josta Suomi ja puheenjohtajakausi voitaisiin muistaa. Moni nostaa vertailukohdaksi Viron.
”Viro teki näyttävän puheenjohtajakauden ja otti viestikseen digitaalisuuden. Nyt kaikki yhdistävät Viron digitaalisuuteen”, yksi EU-lähde toteaa.
Pietikäisen mukaan on ymmärrettävää, että asioissa liikuttiin yleisluontoisella tasolla, koska ohjelma oli kahden hallituksen yhdistelmä ja joutui käymään läpi melkoisen mankelin.
”Mutta se koitui Suomen ristiksi. Suomelle tärkeät asiat kuten pohjoismainen hyvinvointitalous ja kiertotalous eivät nyt nousseet kunnolla esille”, luonnehtii Pietikäinen.
Kokonaisuutena eräs jo vuoden 2006 puheenjohtajakaudella Brysselissä työskennellyt taustavaikuttaja sanoo puheenjohtajakauden olleen rimanalitus verrattuna Suomen edellisiin.
”Tämä oli käyttämättä jätetty tilaisuus ja seuraava tulee vasta 13 vuoden kuluttua, jos ikinä.”
Etenkin eronneella pääministeri Antti Rinteellä olisi ollut hänen mukaansa mahdollisuus profiloitua eurooppalaisena päättäjänä. Tilaa ulostuloille oli vielä normaalia enemmän, kun instituutiot olivat välitilassa.
Vihreiden europarlamentaarikon, Euroopan parlamentin varapuhemies Heidi Hautalan mukaan yksi pettymyksistä koskee avoimuutta. Suomen tulokset avoimuuden edistämisen osalta saattavat kutistua ”jatkokeskustelun edistämiseksi tavoista lisätä EU: n avoimuutta meneillään olevan lainsäädäntökauden aikana”.
Suomi olisi kokoomuksen Petri Sarvamaan mukaan voinut saada enemmän konkreettisia tuloksia aikaan myös oikeusvaltioasioissa.
Oikeusvaltioasioiden irrottaminen EU:n rahoitusneuvotteluista olisi nopeuttanut hänen mukaansa kummankin asian käsittelyä ja ennen kaikkea se olisi vienyt itäisen Euroopan ongelmamailta pois aseen: nyt maat voivat kiristää koheesiorahan saamisen ja oikeusvaltiolain hyväksymisellä.
Sarvamaa kritisoi myös Suomen laatimaa budjettiesitystä. Se on saanut täystyrmäyksen niin parlamentissa, komissiossa kuin monissa jäsenmaissakin. Suomen esitys leikkaa muun muassa EU:n puolustus ja innovaatiorahoitusta.
Tuppuraisen mukaan kaikilta puolilta tuleva kritiikki kertoo vain esityksen tasapuolisuudesta. Lopullinen rahoituskehys tulee noudattelemaan hänen mukaansa hyvin pitkälti Suomen antamaa esitystä.
Tuppuraisen mukaan tästä on osoituksena Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan linjaus, jonka mukaan hän yrittää sopua jäsenmaiden kesken jo helmikuussa.
”Ei hän sellaista sanoisi, ellei uskoisi Suomen esityksen olevan hyvä.”
”En kommentoi”
Monen mielestä Suomen toiminnasta paistaa läpi hallituksen poliittisen kokemuksen ja osaamisen puute.
Joka maassa puheenjohtajuuden kynnyksellä kysytään sama kysymys: Kuinka paljon EU-puheenjohtajavaltio voi viedä kaudellaan omia kansallisia tavoitteita eteenpäin? EU-puheenjohtajan tehtävä on toimia ”honest brokerina” eli puolueettomana neuvottelijana, mutta Suomi veti monen mielestä puolueettomuuden toiseen äärilaitaan.
”Suomalaiset virkamiehet ovat tosi varovaisia vastauksissaan. He kutsuvat kahville, mutta heidän kanssaan ei voi keskustella substanssista”, eräs lähde kommentoi.
Toisen EU-vaikuttajan mukaan suomalaisilta saa usein ”romanialaisia vastauksia”: kiitos kysymyksestä, nostitte esille tärkeän asian, viemme tätä asiaa eteenpäin.
”Johtajuusvajetta, he eivät selvästi saa vastauksia Helsingistä.”
Eronneen pääministeri Rinteen sanomisia virkamiehet ja muut suomalaiset ministerit ovat syksyn mittaan saaneet korjailla useaan otteeseen muun muassa oikeusvaltioasioiden ja brexitin suhteen.
Britannian sopimuksettoman eron uhatessa lokakuun EU-huippukokouksen alla Rinne totesi, ettei sopua brittien kanssa ole mahdollista saada ennen huippukokousta. EU:n brexit-pääneuvottelija Michel Barnier ja suomalaisministerit riensivät korjaamaan Rinteen lausuntoa.
Rinne ei myöskään ottanut vastaan komission puheenjohtaja von der Leyeniä tämän käydessä kesällä Suomessa.
”Tämä oli todellinen pohjanoteeraus, joka valitettavasti Brysselissä muistetaan”, eräs kokenut EU-vaikuttaja harmittelee.
Mutta jääkö itse Suomen puheenjohtajakausi mieleen?
Keskustan Katainen antaa Suomen EU-puheenjohtajakaudelle kokonaisarvosanaksi 8,5.
”Mutta vasta aikaisintaan ensi kevään aikana pystytään sanomaan, kuinka hyvin lopulta onnistuttiin”, hän huomauttaa.
Teksti: Heli Satuli / MustRead
