”Tämä komissio on kuin laulu the boy named Sue"– Suomalaismepit odottavat nyt, löytyykö komission puheenjohtajan isoille lupauksille katetta
Teksti: Heli Satuli/MustRead
Tästä on tulossa tosi mielenkiintoinen syksy. Brexit, komission työohjelma, komissaarikuulemiset ja EU:n rahoituskehykset. Enkä vielä edes maininnut Suomen puheenjohtajakautta. Näin tiivisti keskustan europarlamentaarikko Elsi Katainen Euroopan parlamentin syyskauden virallisesti aloittaneen täysistunnon tunnelmat.
”Oikeasti vaikuttaa siltä, että nyt tapahtuu”, kuvailee SDP:n meppi Miapetra Kumpula-Natri.
Molemmat europarlamentaarikot vaikuttavat tällä vaalikaudella painavissa lainsäädäntövaliokunnissa: Katainen maatalousvaliokunnassa ja Kumpula-Natri teollisuus-, energia- ja tutkimusvaliokunnassa. Molemmat ovat myös kansainvälisen kaupan valiokunnan jäseniä.
“TIETÄVÄTKÖ KOMISSAARIT ITSEKÄÄN, MISTÄ VASTAAVAT?”
Mutta lainsäädäntötyö sikseen. Ykköspuheenaihe sokkeloisen Strasbourgin parlamenttikompleksin kahvilapöydissä oli tällä viikolla komissaariehdokkaat – ja etenkin heidän salkkujensa nimet.
”Ilmiöpohjaisissa nimissä on yritetty olla vähän liian näppäriä”, kommentoi Kumpula-Natri.
Meppien keskuudessa ihmetystä on aiheuttanut esimerkiksi Latvian entisen pääministerin, Valdis Dombrovskisin titteli ”ihmisille toimivasta taloudesta vastaava johtava varapuheenjohtaja”. Slovakialainen Maroš Šefcovic on ”instituutioiden välisistä suhteista ja kaukokatseisuudesta vastaava varapuheenjohtaja” ja Slovenian Janez Lenarcic puolestaan vastaa ”kriisien hallinnasta” . Epäselvien nimien lista on pitkä.
Kokoomusmeppi Petri Sarvamaan mukaan salkkujen nimet ovat viestinnällisesti epäonnistunut veto.
”Mielikuvat ovat EU:n kohdalla todella tärkeitä ja nämä salkkunimet lähettävät vääränlaisen viestin.”
Sarvamaan mielestä komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenin olisi ollut parempi keskittyä perusasioihin, ottaa härkää sarvista ja nimetä selkeästi asiat niin kuin ne ovat – esimerkiksi maahanmuuttokomissaarin salkun maahanmuutoksi.
”Tämän komission kohdalla on nyt tilanne kuin Johnny Cashin laulussa boy named Sue eli balladista pojasta nimeltä V. Ei nimi toki naista tai miestä pahenna, mutta silti ne nimet olisi voinut miettiä loppuun asti”, toteaa Sarvamaa.
Katainen ihmettelee, ettei komissiosta löydy nimettyä tiede- ja tutkimuskomissaaria.
”Eurooppa on jo nyt muuta maailmaa jäljessä tutkimus- ja innovaatioasioissa. Komission tehtävänjaossa ei näy merkkiäkään siitä, että nämä asiat otettaisiin vieläkään EU:ssa tosissaan.”
SDP:n toisen europarlamentaarikon, Eero Heinäluoman mielestä on suuri vaara, että komissaarien vastuusuhteet menevät käytännön työssä sekaisin. Lisäksi uudet ilmiöpohjaiset salkut vain lisäävät komission toiminnan hämäryyttä.
SDP:n meppi Eero Heinäluoma uskoo, että Jutta Urpilainen kerää salkkunsa takia sympatiapisteet parlamentin kuulemisessa.
Parlamentin, jäsenmaiden, kansalaisten ja kaikkien komission ulkopuolisten tahojen on hänen mukaansa vaikeaa tietää, kuka lopulta mistäkin asiasta tekee päätöksiä ja ohjaa komission virkamiehiä.
”En ole varma, tietävätkö komissaariehdokkaat itsekään.”
Ilmiöpohjaisuus aiheuttaa sen, että teollisuus-, energia- ja tutkimusvaliokunta ITRE joutuu kuulemaan 9–10 eri komissaarikokelasta ja esimerkiksi ranskalainen sisämarkkinoista, teollisuudesta, teknologiasta ja puolustuksesta vastaava Sylvie Goulard asettuu kahdeksan eri valiokunnan eteen tentattavaksi.
“VIISAS VETO VON DER LEYENILTÄ”
Kaikista eniten kritiikkiä on aiheuttanut kreikkalaisen komissaariehdokkaan, Margaritis Schinasin titteli ”Eurooppalaisen elämäntavan puolustamisesta vastaava varapuheenjohtaja”. Salkun sisältä löytyy muun muassa maahanmuuttopolitiikka.
”Eurooppalaisen elämäntavan suojelu on ihan tuulesta temmattu käsite ja kumarrus itäisen Euroopan maahanmuuttovastaisille voimille ja ylipäätään maassa maan tavalla -ajattelulle”, toteaa vihreiden europarlamentaarikko ja parlamentin varapuhemies Heidi Hautala.
Hautala huomauttaa, että komissio ei saa eurooppalaisten arvojen vaalijana edes epähuomiossa jakaa ihmisiä eri kasteihin.
”Se antaa oikeistopopulisteille vain lisää valtaa.”
Suomalaismeppien mukaan on selvää, että ainakin kreikkalaiskomissaarin tehtäväsisältö ja nimike menevät parlamentin kuulemisissa uusiksi. Maahanmuutto otetaan vastuulistalta pois. Luultavasti muutaman muunkin komissaarin vastuualueet ja nimikkeet selkiytyvät. Parlamentin poliittisten ryhmien johto pohtii salkkujen nimiongelmia torstai-iltapäivällä von der Leyenin kanssa.
Keskustaoikeistoryhmä EPP kuitenkin puolustaa omaa puolueryhmäänsä edustavan von der Leyenin valintoja. EPP:n virkamiehen mukaan ryhmässä hykerrellään nyt tyytyväisinä, koska ”kaikki ovat nielaisseet syötin”.
Kun meppien aika ja energia menee kohistessa eurooppalaisen elämäntavan suojelusta ja muista hämäristä nimistä, von der Leyen saa valmistella kovan substanssin asioita rauhassa.
”Tämä on ollut häneltä viisas veto.”
Virhe vai laskelmoitu veto, sen tietää vain von der Leyen itse.
VIIDEN KERROKSEN VÄKEÄ
Epäselvien salkkuvastuiden lisäksi meppien keskuudessa kritiikkiä aiheuttaa komission uusi rakenne.
”Puolet komissaareista on nyt toistensa johtajia. Jako on vielä ihmeellisempi kuin edellisessä, Jean-Claude Junckerin komissiossa”, toteaa RKP:n meppi Nils Torvards, joka toimii keskeisellä paikalla ympäristövaliokunta ENVI:n koordinaattorina.
Kollegiosta löytyy Torvardsin laskujen mukaan viiden eri luokan komissaareja.
”Epätasa-arvo tehtävänjaossa on ilmeinen. On selvää, että tämä tulee tuottamaan konflikteja eri komissaarien välillä. Tai sitten tehdään niin, että toiset komissaarit ovat vain muodollisesti vastuussa asioista. Mutta eihän sekään ole hyvä ratkaisu kenenkään kannalta.”
INFOBOKSI
Euroopan komission uusi rakenne
Uudessa komissiossa on viiden eri tason väkeä: Komission puheenjohtaja, johtavat varapuheenjohtajat, varapuheenjohtajat, salkkukomissaarit, joilla on oma pääosasto sekä pohjimmaiset komissaarit, joilla ei ole omia joukkoja. Esimerkiksi Maltan komissaarilla Helen Dallilla ei ole omaa pääosastoa. Eritasoisia varapuheenjohtajia on yhteensä 8 eli jokainen varapuheenjohtaja vahtii noin kahta komissaaria.
Johtavat varapuheenjohtajat saavat kabinettiinsa 10 asiantuntijaa, varapuheenjohtajat 7 ja tavalliset komissaarit 6. Kolmella johtavalla varapuheenjohtajalla on siis oma komission pääosasto ja sen lisäksi enemmän henkilökuntaa ja resursseja. Toisin sanoen huomattavasti enemmän valtaa kuin muilla komissaareilla.
Ja se palkka: jos komissaari nimitetään tehtäväänsä, hän tienaa vuodessa ainakin 270 000 euroa, varapuheenjohtajat tätä enemmän.
Pohjimmainen syy ongelmiin on Torvardsin mukaan se, että komissaareja on yksinkertaisesti liikaa.
”Tämän asian suhteen EU on tunnetusti umpilukossa. Ei yksikään jäsenmaa tule suostumaan siihen, ettei sillä olisi omaa komissaaria.”
Mutta uudelle rakenteelle löytyy myös ymmärrystä ainakin komission puheenjohtajan oman poliittisen ryhmän sisältä.
”Olen tyytyväinen, että ne asiat, mihin EU:n tulee tällä vaalikaudella keskittyä, ovat näkyvästi esillä komission rakenteessa”, sanoo kokoomuksen europarlamentaarikko Henna Virkkunen.
Komissiolla on johtavat varapuheenjohtajat ilmastokysymyksissä, digitaalisessa tulevaisuudessa ja talouden uudistamisessa.
”Juuri näihin asioihin komission tulee nyt keskittyä”, painottaa Virkkunen.
Komission pääosastot ovat todella siiloutuneita. Kaikkien EU:n isojen ongelmien ratkominen vaatii Virkkusen mukaan poikkihallinnollista otetta ja von der Leyen yrittää nyt puuttua tähän.
”Ei se yhdistäminen ole helppoa kotimaassakaan. Yritin hallintoministerinä päästä eroon erillisistä ministeriöistä ja rakentaa Ruotsin kaltaista yhtä yhteistä valtioneuvostorakennetta. 10 vuodessa on päästy siihen, että käännöspalvelut on jotenkuten saatu yhtenäistettyä”, hymähtää Virkkunen.
Samaa mieltä on kokoomuksen Sirpa Pietikäinen.
”Nämä ovat sellaisia vesilasijärkytyksiä. Yhtä hyvin voi kysyä, että kuinka hyvin muka 27 rivikomissaaria toimii yhdessä?”
Pietikäinen huomauttaa, että jos ilmastoasioita tai kiertotaloutta hoitaisi vain yksi salkkukomissaari, niin hänen vääntövoimansa 26 muuta vastaan olisi heikko.
URPILAINEN ON TURVASSA
Tällä viikolla parlamentinjohto päättää, mihin valiokuntiin kukin komissaari joutuu kuultavaksi. Kuuleminen kestää kussakin valiokunnassa noin kolme tuntia, jonka aikana mepit arvioivat komissaariehdokkaan kelpoisuutta, eurooppalaisia perusarvojen noudattamista ja tietenkin ammatillista osaamista.
”Substanssiosaaminen painaa lopulta eniten. Maatalousvaliokunnassa meppejä kiinnostaa se, mitä mieltä komissaari on maatalouskysymyksistä”, toteaa Sarvamaa.
Suomalaismepit uskovat, että muutaman maan komissaariehdokas menee vaihtoon. Ainakin Puolan maatalouskomissaariehdokas on keskustan Kataisen mukaan vaikeuksissa.
Viime viikolla julkistetun Eurobarometrikyselyn mukaan 93 prosenttia eurooppalaisista pitää ilmastonmuutosta vakavana ongelmana ja 92 prosenttia haluaa tehdä Euroopasta ilmastoneutraalin vuoteen 2050 mennessä.
”Samaan aikaan puolalaisen komissaariehdokkaan mielestä ilmastonmuutosta ei ole olemassa”, puuskahtaa Katainen.
Sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen, vasemmistoliiton meppi Silvia Modig, keskustan meppi Elsi Katainen ja työministeri Timo Hakkarainen Strasbourgissa.
Samoin saattavat vaihtua Belgian, Romanian ja Unkarin komissaarit.
”Mutta en usko, että esimerkiksi kaikki niskottelevien itäisen Euroopan jäsenmaiden komissaarikokelaat tiputettaisiin”, toteaa Virkkunen.
Kaikki mepit tuntuvat olevan samaa mieltä myös siitä, että Jutta Urpilainen ei ole putoamisvaarassa.
”Urpilainen saa jo valmiiksi sympatiaa salkkuvastuualueensa takia. Parlamentti suhtautuu myönteisesti kansainvälisiin kumppanuuksiin ja EU:n vahvaan rooliin kehitysyhteistyössä. Lisäksi Urpilaisen kompetenssi on vahva”, luonnehtii puoluetoveri Heinäluoma.
Torvardsin mukaan uudessa komissiossa hallitsevat vahvat naiset.
Jos sisämarkkinakomissaari Goulard, digitaalisuudesta vastaava johtava varapuheenjohtaja Margrete Vestager, Ruotsin sisäasioiden komissaari Ylva Johansson ja Urpilainen saavat yhteispelinsä toimimaan, komissiosta tulee Torvaldsin mukaan aivan eri tavalla dynaaminen kuin edeltäjänsä.
”Urpilaisella on hyvät asemat verkostoitua ja lisätä vaikutusvaltaansa.”
Mepit eivät tule päästämään komissaariehdokkaita kuulemisissa helpolla.
Mepit vaativat vastauksia vihreän diilin sisällöstä
SDP:n Kumpula-Natri vakuuttaa, että parlamentti ei aio päästää komissiota helpolla.
”Kesällä parlamentilla pyyhittiin pöytää EU:n kärkinimityksissä, nyt näytämme komissaarikuulemisissa, ettei meitä voi sivuuttaa.”
Kumpula-Natri vaatii, että komissaariehdokkaat esittelevät kuulemisissa konkreettiset askeleet, kuinka he aikovat toteuttaa puheenjohtaja von der Leyenin kesällä esittelemät lupaukset.
”Kokelailta on vaadittava täsmällisiä vastauksia, toimenpiteitä ja lukuja.”
Von der Leyen sai nimitykselleen parlamentin tuen kesällä lupaamalla julkistaa 100 ensimmäisen virkapäivänsä aikana muun muassa uuden eurooppalaisen vihreän diilin.
”Nyt on kysyttävä, miten hän aikoo visionsa toteuttaa”, sanoo Kumpula-Natri.
Mepin mukaan ilmastolakilupauksista on vielä pitkä matka konkreettisiin keinoihin, millä päästövähennykset toteutetaan ja mistä ne rahat otetaan.
Samaa mieltä on kokoomuksen Virkkunen.
”Aikataulu on tosi tiukka. Mitä sadassa päivässä ehtii saada kokoon? Uskon, että vihreä diili on vasta tiedonantopaperi siitä, mitä komissio suunnittelee tällä kaudella tekevänsä ilmastoasioissa.”
Se ei riitä vihreiden europarlamentaarikolle, vihreän ryhmän koordinaattorina ympäristövaliokunnassa toimivalle Ville Niinistölle.
”Huolena on, että vihreä diili paljastuu vain kokoelmaksi olemassa olevaa lainsäädäntöä, eikä tuo pöytään mitään konkreettista uutta.”
Niinistön mukaan on varmistettava, että vihreä diili sisältää konkreettisen välineistön, jolla EU voi saavuttaa ilmastotavoitteensa.
”Siitä pitää löytyä lisää rahaa ilmastoinvestointeihin, lainsäädännöllisiä normeja ja uusia tiukkoja päästövähennyksiä kattavasti eri sektoreille. Kaikkien komponenttien on oltava mukana”, painottaa Niinistö.
INFOBOKSI
Vihreä diili
Tähän vihreästä diilistä vastaavan johtavan varapuheenjohtajan, hollantilaisen Frans Timmermansin on määrä tarttua:
– Euroopasta maailman ensimmäinen ilmastoneutraali manner vuoteen 2050 mennessä.
– EU:n päästöleikkaustavoitteiden kiristäminen 55 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä (nykyinen tavoite 40 prosenttia).
– Kiertotaloudesta valtavirtaa (kiertotalous 2.0).
– Päästökaupan laajentaminen ja tiukentaminen seuraavan 2–3 vuoden aikana.
– Vihreä rahoitus.
– Kansallisten liikenteen, maatalouden ja muiden sektorien päästövähennystavoitteiden tiukentaminen.
– Energiatehokkuuden parantaminen.
– Tasapainoilu kunnianhimoisen ilmastopolitiikan, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja Euroopan kilpailukyvyn välillä.
Myös Pietikäisen mukaan EU:n on lisättävä kunnianhimoa puolella nykyisestä.
”Emme voi vain vähän viilata numeroita.”
Jokaisella jäsenmaalla on omat ongelmansa, muistuttaa Pietikäinen: Saksalla autot, Puolalla kivihiili, Hollannilla maatalous ja Suomella metsät.
”Jäsenmaiden vastarinnan takia teemme koko ajan liian vähän. Siksi tavoitteita on tiukennettava tuplasti, että lopputulos on kerrankin riittävä ilmaston kannalta.”
Yksi surullinen esimerkki on Pietikäisen mukaan viime kaudella tahkottu kahdeksan lain puhtaan energian paketti. Sen kohdalla tiedettiin jo päätöksiä tehtäessä, että päästöleikkaukset ja uusiutuvien tavoiteprosentit eivät riitä mihinkään.
”Bisneksen kannalta on todella haitallista, että investointeihin vaikuttava lainsäädäntö pistetään uusiksi viiden vuoden välein."
Pietikäisen mukaan tempoilu rokottaa eurooppalaisen teollisuuden kilpailukykyä.
Vihreiden Hautala haluaa myös yritysvastuun osaksi vihreää diiliä ja EU:n kauppasopimuksiin automaattisesti mukaan sitovan ilmastoulottuvuuden. Jos kauppakumppanimaat eivät täytä ilmastositoumuksia, niille on seurattava sanktioita.
”Vihreän diilin on läpäistävä kaikki komission pääosastot ja kaikki politiikkasektorit”, vaatii Hautala.
Ensimmäiset huhupuheet lupaavat hyvää. Von der Leyen on ohjeistanut jokaista komissaaria miettimään, mitä EU:n ilmastotavoitteet tarkoittavat hänen tontillaan. Kauppakomissaariehdokas Phil Hoganille on esimerkiksi annettu tehtäväksi valmistella ilmastotulleja.
Vihreä diili on EU:lle mahdollisuus tehdä ensimmäistä kertaa lainsäädäntöä, joka läpileikkaa kaikki politiikkasektorit. Mutta kysymys kuuluu, onko se mahdotonta organisaatiolle, jonka toiminta on vuosikymmenet perustunut siihen, ettei kukaan astu toisen reviirille?
”Minä suhtaudun tähän pollyannamaisella optimistisuudella. Tämä on tehtävissä. Politiikka reagoi aina ympäristöönsä ja nyt ympäristön paine on valtava”, uskoo Pietikäinen.
Heli Satuli on yhteiskunnallisen verkkomedian MustReadin Brysselin kirjeenvaihtaja.
Lue lisää Teknologiateollisuuden ja MustReadin yhteistyöstä.
Yläkuva: Euroopan parlamentti
