Budjettiriihessä on paljon pelissä

|
Sanna Rauhansalo

Suomen talous on jämähtänyt paikalleen. Ongelmana on viennin heikko veto ja investointien vähyys. Niiden pitäisi olla myös hallituksen budjettiriihen tärkeimmät asiat. Hallitukselle ei siis liene vaikeaa pitäytyä lupauksessaan, ettei teollisuudelle tule lisärasitteita.

Suomen hyvinvointi perustuu vientituloille. Uusilla investoinneilla varmistetaan, että myös tulevat sukupolvemme saavat nauttia hyvinvointivaltion etuuksista.

Nykyisen hallituksen on siis katsottava pitkälle tulevaisuuteen. Budjettiriihen veropäätöksissä pitää huolehtia siitä, että investoinnit saadaan käyntiin. Nyt ne ovat huolestuttavan alhaiset. Yritysten tuotannolliset investoinnit ovat viidenneksen sekä tutkimus- ja kehittämisinvestoinnit neljänneksen alemmalla tasolla kuin vuonna 2008. Investoinnit alittavat pääomien kulumisen.

Vaikka esimerkiksi teknologiateollisuuden yritykset investoivat vuosittain Suomessa noin 5,5 miljardia euroa, on taso kuitenkin riittämätön saamaan aikaan tarvittavaa talouskasvua ja tuottavuutta sekä lisää työpaikkoja. Tarvetta olisi nyt panostaa erityisesti digitaalisuuteen, automaatioon, robotiikkaan sekä tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Myös tuotannon laajennuksille ja uusien tuotteiden tuotannolle on huutava tarve. Onko hallituksella rohkeutta ottaa käyttöön kannusteita, jotka maksavat itsensä takaisin esimerkiksi uuden työn, uusien toimintatapojen ja laitteiden muodossa?

Panostuksia tarvitaan huolimatta heikosta taloustilanteesta. Näköalattomuus vaarantaa jo tulevaisuuden mahdollisuuksia. Teknologiateollisuus toivoo digitalisaatioon perustuvaan innovaatio- ja tutkimusyhteistyöhön 200 miljoonan euron lisämääräraha vuosille 2016–2018. Digitalisaation kärkihankkeet kannattaisi yhdistää.

Panostuksia kannattaa laittaa myös älykkäiden sähköverkkojen kokeiluhankkeisiin. Energiateknologian kärkihankkeisiin tarvitaan nyt 100 miljoonan euron kolmivuotinen määräraha. Ilmastomuutosta voisi kampittaa myös olemassa olevan rakennuskannan energiatehokkuuden parantamisen kautta ja palauttamalla peruskorjausmääräraha.

Samaa päämäärää edistäisi vähä- ja nollapäästöisten ajoneuvojen suosiminen esimerkiksi työsuhdeautojen verotusta kehittämällä, latausverkoston investointeja tukemalla sekä väliaikaisella kaikille kuluttajalle kohdistetulla hankintatuella, jossa voitaisiin hyödyntää romutuspalkkiojärjestelmästä saatuja hyviä kokemuksia autokannan uudistamisessa. Myös julkisten ajoneuvohankintojen kohdistaminen vähäpäästöisiin tukisi päämäärää. Vähä- ja nollapäästöisten työsuhdeajoneuvojen edistäminen on tehokasta, koska toimenpide toisi nopeasti vastaavia autoja myös jälkimarkkinoille.

Budjettiriihessä hallitus arvioi kilpailukykysopimuksen kattavuutta. Jos uusia sopimusaloja saadaan mukaan, voi ansiotulojen verotukseen tulla 100 miljoonan euron lisäkevennys. Se olisi erittäin tervetullut piristysruiske talouden toimeliaisuuden lisäämiseksi. Veronkorotuksiin ei ole millään osa-alueella varaa.

Hallitukselta tarvitaan myös selkeä linjaus siitä, ettei koulutuksesta eikä julkisista tutkimus- ja kehitysinvestoinneista enää leikata. Sellaisilla päätöksillä vietäisiin pohjaa paljon odotetulta kasvulta ja välttämättömältä uudistumiselta.

Sanna Rauhansalo
Johtaja
Elinkeinopolitiikka