Dramaattisia muutoksia kustannuskilpailussa

Yritysten investointeja ja hankintapäätöksiä on kolme vuosikymmentä ohjannut käsitys halvan kustannustason maista. Latinalaista Amerikkaa, Itä-Eurooppaa ja Aasian maita on pidetty halpoina ja Länsi-Eurooppaa, Pohjois-Amerikkaa ja Japania on pidetty kalliina maina. Nyt tämä käsitys on auttamattomasti vanhentunut. Kymmenen viime vuoden aikana on tapahtunut dramaattinen muutos palkoissa, tuottavuudessa, energiakustannuksissa ja valuuttojen arvoissa.

Esimerkiksi Brasiliassa kustannustaso on noussut merkittävästi, ja Meksikosta on tullut halvempi tuotantokustannuksiltaan kuin Kiina. Toisaalta esimerkiksi Englannin kustannuskilpailukyky on parantunut, kun taas Venäjän ja Itä-Euroopan maiden kustannustaso on lähes kaksinkertaistunut.

Boston Consulting Group analysoi maailman 25 johtavan teollisuusmaan taloutta neljällä ulottuvuudella: palkkakehitys, energian hinnan muutos, tuottavuuden kehitys ja valuuttakurssien muutos. Nämä 25 maata vastaavat 90 %:sta maailman viennistä. Uuden kustannuskilpailukykyindeksin mukaan yritysten tulee tarkastella vanhoja hankintastrategioitaan uudelleen. Oleelliseksi strategiseksi kysymykseksi nousee, mihin rakentaa uutta tuotantokapasiteettia?

BCG jakaa TOP 25 -maat neljään kategoriaan: paineen alla olevat maat, putoamassa olevat maat, vakaan kustannuskilpailukyvyn maat ja voittajamaat. Suomi ei mahdu näiden määritelmien sisään, vaan Suomea on tarkasteltava kilpailukyvyn menettäneenä maana.

Tässä tarkastelussa kustannuskilpailukykyyn vaikuttaviksi tekijöiksi on valittu palkkakustannukset, valuuttakurssit, työvoiman tuottavuus ja energiakustannukset. Tuntipalkoissa eri maiden väliset erot ovat edelleen valtavat, mutta ne myös muuttavat viejämaan kilpailukykyä nopeasti. Kymmenen viime vuoden aikana Kiinassa ja Venäjällä palkat ovat nousseet 10–20 % vuodessa, kun muissa teollisuusmaissa nousu on ollut 2–3 %.

Valuuttakurssimuutokset tekevät maasta joko halvemman tai kalliimman kansainvälisillä markkinoilla. Esimerkiksi Intian rupia on vaihdellut 26 % dollaria vastaan ja Kiinan juan on vahvistunut 35 %. Euro on ollut yliarvostettu dollaria vastaan, mikä on heikentänyt euromaiden kilpailukykyä.

Työvoiman tuottavuus eli valmistuksen työntekijäkohtainen liikevaihto on eräs kilpailukyvyn muutosta selittävä tekijä. Kymmenen viime vuoden aikana tuottavuus on kasvanut Intiassa, Etelä-Koreassa ja Meksikossa yli 50 %, mutta supistunut samaan aikaan Italiassa ja Japanissa.

Energiakustannuksia tarkasteltaessa maakaasun hinta on pudonnut Yhdysvalloissa 25–35 % vuosina 2004–2014. Samaan aikaan Puolassa, Venäjällä, Etelä-Koreassa ja Thaimaassa hinta on noussut 100–200 %. Suomessa maakaasun hinta nousi 179 % ja sähkö 35–55 %. Energiakustannukset ovat nousseet muissa maissa Pohjois-Amerikkaan verrattuna 50–100 %.

Kovan paineen alla olevat maat ovat Kiina, Brasilia, Venäjä, Puola ja Tsekki. Nämä ovat maita, joita on pidetty perinteisesti halvan kustannustason maina. Nyt esimerkiksi Kiinan tuotantokustannukset tehtaan portilla ovat alle 5 % edullisemmat kuin Yhdysvalloissa, ja Brasiliassa on kalliimpaa valmistaa kuin Länsi-Euroopassa. Puolan, Venäjän ja Tsekin kustannuskilpailukyky heikkenee suhteellisesti eniten. Ne ovat vain pari prosenttia edullisempia tuotantokustannuksiltaan kuin Yhdysvallat, Englanti tai Espanja. Työn hinnan voimakas nousu on horjuttanut Venäjän ja Kiinan kilpailukykyä. Kiinan valmistuspalkat olivat vuonna 2004 4,3 dollaria tunnilta ja Venäjällä 6,76 dollaria tunnilta verrattuna USA:n 17,64 dollariin. Kummassakin maassa palkkakustannukset ovat kolminkertaistuneet, Kiinassa 12,47 dollariin ja Venäjällä 21,95:een. Kokonaiskustannusero Yhdysvaltojen ja Kiinan välillä on kaventunut kymmenessä vuodessa 14:stä 4 prosenttiin.

Brasilian kokonaiskustannukset Yhdysvaltoihin nähden ovat jo 23 % kalliimmat. Brasiliassa palkat ovat yli kaksinkertaistuneet kymmenessä vuodessa. Brasilian muita ongelmia ovat heikko tuottavuuskehitys, sähkön hinnan nousu yli 60 %, maakaasun hinnan kaksinkertaistuminen sekä riittämätön infrastruktuuri ja kankea monimutkainen byrokratia. Puola oli kymmenen vuotta sitten kustannuksiltaan Euroopan kilpailukykyisimpiä maita. Puolalla on vielä 20 % kustannusetu Saksaan nähden. Puolan ongelmana on energian hinnan nousu ja palkkakehitys.

Kilpailukyvyssä putoamassa olevia maita ovat Australia, Ranska, Belgia, Ruotsi ja Sveitsi. Näiden maiden ongelmana on korkea energian hinta, vahva valuutta, palkkojen nousu ja heikko tuottavuuskehitys. Samaan aikaan Etelä-Koreassa tuottavuus kasvoi 56 %, kun se Italiassa laski 6 %, ja Itävallassa tuottavuus kasvoi 24 %. Joustamattomat työmarkkinat ovat eräs keskeinen tuottavuuden nousun este. Esimerkiksi Ranskassa tuottavuus on 14 % pienempi kuin Yhdysvalloissa. Ranskassa vuotuinen työaika on merkittävästi lyhyempi kuin Yhdysvalloissa. Ranskassa työviikon pituus on 30–35 tuntia, työtä säädellään tarkasti, lakko-oikeus on rajoittamaton ja yötyö on rajoitettua.

Vakaa tilanne kustannuskilpailukyvyssä on Iso-Britanniassa, Alankomaissa, Intiassa ja Indonesiassa. Nämä maat ovat säilyttäneet kustannuskilpailukyvyn +/- 2 %:n sisällä Yhdysvaltoihin nähden. Alankomaissa ja Iso-Britanniassa suorat valmistuskustannukset ovat parantuneet muihin Euroopan maihin nähden. Syynä kilpailuasemien säilymiseen voidaan pitää maltillista palkan nousua ja joustavia työmarkkinoita. Myös edullinen energia on auttanut. Intian rupian arvo laski 26 % dollariin nähden ja Indonesian rupia 20 %. Näissä maissa energian hinta nousi vain 6,5 %. Intia ja Indonesia voisivat hyödyntää paremmin kustannuskilpailukykynsä, jos ne parantaisivat logistiikan toimivuutta (sijat 59 ja 46), vähentäisivät korruptiota (sijat 114 ja 94) sekä parantaisivat ulkomaisten yritysten liiketoimintamahdollisuuksia.

Voittajamaat ovat Meksiko ja Yhdysvallat. Nämä maat ovat onnistuneet pitämään palkkakehityksen kurissa ja valuuttakurssit ovat olleet vakaita. Molemmilla mailla on erittäin kilpailukykyinen energian hinta. Tuottavuus on parantunut mittavien teollisten investointien myötä. Vapaakauppasopimuksen solmimisen myötä suuri osa teollisuudesta meni Kiinaan ja on nyt palaamassa takaisin. Esimerkiksi Meksikossa työntekijöiden palkat ovat kaksinkertaiset Kiinaan nähden. Kymmenessä vuodessa Meksikossa palkat ovat nousseet 65 % ja kun otetaan huomioon valuuttakurssimuutokset, niin Kiinaan verrattuna korotus on 50 %. Huomioitaessa työn tuottavuus työn kustannukset Meksikossa ovat kuitenkin 13 % edullisemmat kuin Kiinassa. Vielä kun huomioidaan edullisempi energian hinta, Meksikon kokonaiskustannukset ovat 5 % edullisemmat kuin Kiinan ja 9 % alhaisemmat kuin Yhdysvalloissa, 10 % edullisemmat kuin Puolassa, 11 % edullisemmat kuin Etelä-Koreassa ja 25 % edullisemmat kuin Brasiliassa.

Suomi on menettänyt kilpailukykynsä 10 viime vuoden aikana. Sähkön hinta on noussut liittymästä ja kulutuksesta riippuen 34–50 % ja maakaasun hinta on noussut 179 %. Energiakustannusten nousu vaikuttaa erityisesti logistiikan kustannuksiin. Suomessa palkkojen nousu on ollut 31,8 %, ja teollisuudessa 27,7 %, mikä on selvästi enemmän kuin Yhdysvalloissa. Sähköteknistä teollisuutta lukuun ottamatta tuottavuus ei ole juurikaan noussut. Suomen tuottavuudenkehityksen esteenä on investointilama. Suomi on syönyt viime vuodet teollista pääomaa ja kokonaistuotantokapasiteetti on pudonnut 20 %. Voidaankin sanoa, että kireä verotus ja tiukka sääntely eivät tue teollista toimintaa Suomessa. Kilpailukyvyn paranemista jarruttavat myös jäykät työmarkkinat. Kaiken lisäksi Suomi on pudonnut kilpailukykymittauksissa keskikastiin. Kilpailukyvyn korjaaminen vie vähintään 4–6 vuotta.

Suomen kilpailukyky voidaan palauttaa, jos on tahtoa ja rohkeutta. Nopeat vaikutukset saadaan aikaan verotuksella. Verotuksen tulee kannustaa yrityksiä tuottavuutta parantaviin investointeihin ja helpottamaan sukupolvenvaihdosta. Yksilötasolla verotuksen ja sosiaalitoimen tulee kannustaa työntekoon. Toinen nopea keino on kansallisen sääntelyn purku. Julkisella puolella meillä on aivan liikaa suunnittelevia, valvovia ja raportoivia organisaatiota. Lupaprosessit kestävät aivan liian kauan ja vaikeuttavat oleellisesti yrittäjän arjen toimintaa. Tässä on myös työvoimareserviä teollisuuden tarpeita varten. Kolmas nopea keino on työn määrän lisääminen. Työ on tehtävä houkuttelevaksi vaihtoehdoksi. 

Keskipitkän aikavälin toimeksi voidaan lukea erittäin maltilliset palkkaratkaisut ja työehtosopimusten yksinkertaistaminen sekä joustavuuden lisääminen työpaikoilla. Suomi on vahva T&K&I-maa, mutta meidän on saatava panostukset kaupallistettua. T&K&I-panostuksia on lisättävä ja niiden käyttöä on tehostettava.

Veli Matti Kuisma, johtava asiantuntija, TkT
Teknologiateollisuus ry