Etätyö otti tiikerinloikan, mutta työpaikalle paluu odottaa jo vihreää valoa
Etätyö on osoittanut viime viikkoina vahvuutensa. Nyt kuitenkin toivoisi, että maan hallitus muuttaisi suositustaan ja työpaikoille voitaisiin pikkuhiljaa palata.
Etätyöstä koronaohjeistusta laativa työkaverini teki joitakin viikkoja sitten yllättävän löydön. Teknologiateollisuuden työmarkkina-asiantuntija löysi kuusitoista vuotta sitten etätyöstä kirjoittamani kirjan. Huh, siitä on aikaa!
Etätyö ei ollut silloinkaan – vuonna 2004 − uusi asia, mutta mobiilien tietoliikenneyhteyksien esiinmarssi nosti etätyön isoksi puheenaiheeksi. Englanniksi käytettiin sanaa telework. Etätyö oli aiheena niin pinnalla, että sen tekemisen ehdoista käytiin neuvotteluja peräti EU-tasolla. Olin nuorena juristina aivan liekeissä, kun pääsin Brysseliin edustamaan suomalaisia palkansaajia.
Etätyöstä on puhuttu paljon, mutta se ei koskaan ottanut alleen sellaista tuulta kuin tuolloin ennakoitiin. Toki moni tekee etätyötä silloin tällöin, ja liikkuvasta työstä on tullut osa normaalia toimintaa sujuvien tietoliikenneyhteyksien ansiosta. Mutta mitään korona-ajan kaltaista tilannetta ei ollut takavuosina edes etätyön horisontissa.
Korona heittää vanhat etätyömyytit roskakoriin.
Olen monesti miettinyt, miksi etätyö ei ole saanut suurempaa jalansijaa, vaikka kaikki mahdollisuudet siihen ovat olleet jo pitkään käytössämme. Yksi syy liittyy varmasti ihmisten sosiaalisuuteen. Sosiaalinen vuorovaikutus on uniikkia, ja siitä jää paitsi tietoliikenneyhteyksien takana. Korona on osoittanut tämän kouriintuntuvasti.
Etätyössä työkavereita on yksinkertaisesti ikävä. Ja niin hyvin ja tehokkaasti kuin virtuaaliset palaverit toimivatkin, ne eivät ole sama asia kuin fyysinen kohtaaminen. Jokainen tietää myös, millaista on olla yksin etänä tärkeässä ja intensiivisessä palaverissa, kun muut ovat paikalla fyysisesti. Tuntuu kuin jäisi jostain tärkeästä paitsi.
Syytä etätyön vähäisyyteen löytyy myös johtamiskulttuureista. Vaikka työsuoritusten arviointi perustuu työn tuloksiin, emme aina osaa irrottautua läsnäolon valvonnasta. Tietoliikenneyhteyksien kehittyminen ei ole syrjäyttänyt menneen maailman ajatusta, että toimistolla ahertava tekee tuottavampaa työtä kuin kotonaolija − saati mökiltä käsin etäilevä. Toivottavasti korona heittää tämän vanhan myytin lopullisesti roskakoriin.
Fyysiset kohtaamiset inspiroivat uusia ajatuksia.
Etätyö haastaa johtamisen. Työn tavoitteiden kirkastaminen nousee entistäkin tärkeämpään rooliin, eikä työn tulosten arvioinnissa voi antaa sijaa läsnäolon määrälle. Korona-aikana on päästy viimeistään näkemään, että etätyö on parhaimmillaan tuottavaa, joustavaa ja ekologista. Ajatus laiskottelevista etätyöläisistä on toivottavasti sekin koronan jälkeen lopullisesti haudattu.
Etätyö on ottanut viime viikkoina tervetulleen tiikerinloikan. Mutta liika on liikaa etätyössäkin! Työpaikoille paluussa on kyse muustakin kuin sosiaalisesta virkistäytymisestä. Ihmisten välinen vuorovaikutus ja siitä syntyvä oppiminen ovat perusta uuden syntymiselle. Ei se toki ole mahdotonta virtuaalisessakaan ympäristössä, mutta fyysiset kohtaamiset ovat parempi kasvualusta uusille ajatuksille. Eikä pidä väheksyä kahvitaukoja ja satunnaisia kohtaamisia; uudet ideat syntyvät usein sattumalta.
Onkin harmi, että maan hallitus ilmoitti viime viikolla yksikantaan, että etätyötä jatketaan toistaiseksi. Kyseessä on suositus, mutta vahva sellainen. Monessa organisaatiossa mietitään kuitenkin parhaillaan, miten etätyöläiset voisivat pikkuhiljaa palata työpaikoille, ainakin osittain.
Ei ole oikein perustetta sille, miksi etätyösuositusta ei voisi ryhtyä asteittain purkamaan. Työn turvallisuus voidaan varmistaa muullakin tavoin: työjärjestelyillä, siivouksella ja suojauksella. Tämä on edessä joka tapauksessa, koska näin kattavaa etätyötä ei ole mielekästä jatkaa niin pitkään, kunnes korona on kokonaan ohitse. Siihen on liian pitkä aika. Siksi soisi, että maan hallitus harkitsisi linjaustaan vielä uudestaan.
