Eurooppalainen demokratia oli EU-vaalien suurin voittaja
Viikonloppuna eurooppalaiset äänestivät seuraavan viiden vuoden suunnastaan maailman toiseksi väkirikkaimmissa vaaleissa, EU-vaaleissa. Suomen kannalta vaalien ajoitus oli tärkeä, sillä EU-neuvoston puheenjohtajakautemme alkaa heinäkuun alussa. Suomella on puheenjohtajamaana avainpaikka profiloida uuden viisivuotiskauden haasteita ja mahdollisuuksia koko EU:n puolesta - niin EU:ssa kuin globaalissakin kontekstissa. Suomen kannattaa EU:n puheenjohtajamaana keskittyä vastausten hakemiseen: rajat ylittäville yleiseurooppalaisille ratkaisuille on tilausta, kuten kuulin monelta komission virkamieheltä viime viikolla Brysselissä. Puheenjohtaja Suomi voi vaikuttaa myös tulevan komission työohjelmaan ja tulevan viiden vuoden poliittisiin linjoihin.
Vaalien äänestysaktiivisuus on ylittämässä nyt 50 % ensi kertaa neljännesvuosisataan, minkä vuoksi eurooppalaista demokratiaa voidaan pitää yhtenä vaalien suurista voittajista. Suomessakin äänestysvilkkaus nousi eurooppalaiseen keskisarjaan. Vaalitulosta ennakoivat mielipidemittaukset lupasivat laskua vasempaan laitaan ja nousua keskelle sekä oikealle. Osittain näin kävikin, mutta yllätyksiä tarjosivat niin äärioikeisto kuin vihreätkin.
Keskustaoikeistolainen Euroopan kansanpuolue (EPP) on edelleen suurin europuolue: menestystä toivat muun muassa Puolan PiS-puolue ja Itävallan liittokansleri Kurzin ÖVP-puolue ”Ibizagatestaan” huolimatta. Pudotusta EPP:llä on kuitenkin noin 30 paikan verran, minkä vuoksi on mielenkiintoista nähdä, minkälainen kompromissinrakentaja EPP:stä sukeutuu. Suuri kysymysmerkki on Unkarin Fidesz -puolueen tulevaisuus. Toiseksi suurimpana puolueena jatkaa Sosialistit ja Demokraatit (S&D), joka myös menetti kannatustaan merkittävästi. Keskustavasemmistolle saatiin nousua lähinnä Espanjassa, Alankomaissa, Portugalissa ja Maltalla. Siitä huolimatta pudotusta tuli 40 paikan verran.
Yleisesti nousua saivat aikaan niin populistit, liberaalit kuin vihreätkin.
Liberaalien osalta voittokulkuun päätyivät puolueet niin Slovakiassa kuin Ranskassakin Presidentti Macronin La République En Marchen (LREM) kamppaillessa Marine Le Penin Front Nationalia vastaan. LREM on liittymässä ALDE:en kovin ehdoin. Uudeksi nimeksi on huhuiltu Renessanssia, sillä sana liberalismi on ranskalaisille kirosana. Uuden ALDE:n paikkaluku on noin 109 meppiä ja puolue on täten kolmanneksi suurin. Vihreiden osalta kannatus kohosi Ranskassa, Suomessa, Irlannissa ja erityisesti Saksassa. Vihreät ovat tulossa neljänneksi suurimmaksi noin 69 paikalla. Äärioikeisto menestyi niin ikään Ranskassa ja Italiassa. Äärioikeistolaiset ja EU-vastaiset voimat ovat saamassa ainakin 115 paikkaa, jotka ovat jakaantuneet tällä hetkellä useampiin eri ryhmiin. Kriittisempi siipi pystyy kuitenkin äänestämään myös yhdellä äänellä tietyissä asioissa, vaikka olisivatkin eri ryhmissä. Brittien osalta Brexit Party oli suurin voittaja (32%), Liberaalidemokraatit EU-myönteisenä kakkosena.
Mitä uudelta parlamentilta voidaan odottaa? Ehdottomasti konsensushakuisempaa päätöksentekoa eri puolueryhmien kesken. Tämä myös hidastaa yleisesti päätöksentekoa ja vaatii neuvottelijantaitoa uusilta mepeiltä. EPP:n kärkiehdokas Manfred Weber itse on vaatinut laajapohjaista EU-myönteistä koalitiota ja kilpailukomissaari Margrethe Vestager viittasi kahden puolueen enemmistöaikojen olevan takana päin. Kesäkuu merkitsee EU:lle todellista taistelua keskeisimmistä poliittisista nimityksistä, niin komissaareista kuin parlamentin puhemiehistöstä ja valiokuntapuheenjohtajista. Näistä neuvotteluista odotetaan hankalia ja parlamentin odotetaan äänestävän tiukalla syynillä uusista komissaareista. Tässä hattuleikissä juuri eripurainen äärioikeisto on häviöllä. Vuosi 2019 saattaa olla nimityksien ja lehmänkauppojen ystäville hyvä vuosi. Odotan suuremmalla mielenkiinnolla sitä seuraavaa vuotta, jolloin parlamentin ja komission pitäisi käynnistää koneisto niin isojen rahoituskehysten kuin strategiatyönkin osalta.
Akseli Koskela
EU-vaikuttamisen asiantuntija
