Eurooppalainen supervuosi
Elämme EU:n supervuotta, myös Suomen näkökulmasta. Suomella on erityisesti tänä vuonna kokoaan suuremmat mahdollisuudet kehittää Euroopan unionia suuntaan, jossa se ja sen jäsenmaat ovat vahvoja kilpailijoita muun maailman kanssa. On äärimmäisen tärkeää, että käymme sankoin joukoin äänestämässä EU-parlamenttiin osaajia, jotka ymmärtävät Suomen tarpeet ja EU:n kehitystarpeet. Ennakkoäänestäminen alkaakin keskiviikkona 15.5. Loppukuusta päättyvissä vaaleissa on valittavana 751 parlamentaarikkoa, joista Suomen osuus on 13 meppiä. Brexitin toteutumisen jälkeen Suomi saa vielä yhden lisäpaikan.
Vaalien tärkeyttä voidaan mitata monella tapaa. Yksi tapa on pohtia koko instituution vaikuttavuutta yhteiskuntaamme. Mitä isompia poliittisia linjauksia vaalien tuloksella valittu taho saa aikaiseksi, sen tärkeämmistä vaaleista on kyse. Omin silmin EU-vaalit ovatkin tärkeimmät vaalit, sillä Euroopan parlamentti käyttää merkittävää valtaa EU:n viimeisimmän perussopimuksen, Lissabonin sopimuksen myötä. Lissabon toi parlamentille pari kautta sitten lainsäädäntövaltaa sovellettavaksi lukuisilla uusilla politiikanaloilla. Puhumme sitten ilmastonmuutoksen hillitsemisestä, energiajärjestelmän kehittämisestä, digitalisaation hyödyntämisestä, vastuullisesta materiaalien käytöstä tai vaikkapa eurooppalaisen rauhan edistämisestä, EU ja sen päätöksentekijät ovat avainroolissa. Meidän täytyy yhdessä vaikuttaa siihen, että EU nousee vahvemmaksi toimijaksi globaalien ongelmien ratkaisemisessa. Tähän aiomme panostaa myös Teknologiateollisuudessa.
EU:n sisämarkkinat ja teollisuuspolitiikka tarvitsevat sekä lisäpanostuksia toimeenpanoon että uusia ehdotuksia toimenpiteiksi.
EU-vaaleissa ei valita pelkkiä meppejä, vaan tulevan komission nimittäjät. Seuraavaksi komission puheenjohtajaksi uumoillaan EPP-ryhmän saksalaista kärkiehdokasta Manfred Weberiä. Valintaa ei pidetä itsestään selvänä jo senkin vuoksi, että ranskalaisten voi olla vaikea hyväksyä saksalaista johtajaa komissiolle. Tyytymättömyyttä on havaittavissa myös muissa europuolueissa. Kilpaileviksi puheenjohtajiksi on esitetty niin ranskalaista Brexit-neuvottelija Michel Barnieria, alankomaalaista S&D -ryhmän johtoon haluavaa Frans Timmermansia kuin myös nousujohteista tanskalaista kilpailukomissaaria Margerthe Vestageria. Komission puheenjohtaja on syystä tullut viime kausina pienestä jäsenmaasta kompromissien rakentajaksi turbulenttiin yhteisöön, jossa sen enempää digitalisaatiota kuin ilmastonmuutoksen vastaisia toimia ei välttämättä nähdä aina mahdollisuutena.
EP:n päätöksillä tehdään isoja yleiseurooppalaisia linjauksia, jotka ulottuvat rajojen ylitse. EU:n sisämarkkinat ja teollisuuspolitiikka tarvitsevat lisäpanostuksia niin toimeenpanon osalta kuin uusin toimenpide-ehdotuksin. EU-maiden osuus Suomen tavaraviennistä on noin 60 % ja palveluista yli puolet (2018), mikä korostaa tarvetta, että sisämarkkinoiden täytyy olla toimivat. EU-keskustelu vaalien alla eri jäsenmaissa keskittyy eri tulokulmiin, joissa sisämarkkinat, teollisuus ja innovaatiot eivät valitettavasti sellaisenaan korostu. Pohjoisessa keskustellaan ilmastonmuutoksesta ja demokratiavajeesta; etelässä ja idässä puolestaan nuorisotyöttömyydestä, taloudesta ja kilpailukyvystä. Maahanmuuttokeskustelu näkyy kaikkialla unionissa. Toivottavaa olisikin, että keskusteluissa pyritään ratkaisuhakuisuuteen, kuten innovaatiorahoituksen mahdollisuuksiin taklata eurooppalaisia haasteita.
On suuri huoli siitä, että äänestysinto lässähtää. Viisi vuotta sitten suomalaisista vain 40,1 % äänesti EU-vaaleissa. Nuorten (alle 25-vuotiaiden) osuus oli vaivaiset 10 %. Euroopan parlamentti julkaisee vaaligallupia, joka perustuu kansallisiin vaalituloksiin. Viimeisen ”virallisen” gallupin tulos ehdottaa liikehdintää erityisesti parlamentin keskiryhmissä ja oikealla laidalla. Britannian tilanne vaikuttaa huomattavalla tavalla kokonaisuuteen, samoin Macronin En Marche -liikkeen mahdollinen liittyminen ALDE-puolueeseen, jos Macronin ehtoihin suostutaan. Ehkä suurin muutos onkin ryhmien tasaisuudessa, mikä johtaa hitaampaan päätöksentekoon ja kompromissihakuisuuteen ryhmien kesken.
Akseli Koskela
EU-vaikuttamisen asiantuntija
