Hallituksen työllisyyspaketti ei ansaitse mitalikahveja

Taas ohitettiin yksi etappi maan hallituksen työllisyystoimissa, kun hallitus raapi viime viikolla kasaan toimet, jotka vahvistavat julkista taloutta 110 miljoonalla eurolla ja tuovat reilut 5 000 uutta työllistä. Valitettavasti hallitus ei ansaitse päätöksistä mitalikahveja.

Odotukset hallituksen paketista eivät olleet alun perinkään kovin korkealla. Myöskään tiedotustilaisuuden ajankohta ei lisännyt toiveitä kunnianhimosta. Vain vannoutuneimmat yhteiskuntapoliitikot taisivat olla linjoilla, kun työministeri Tuula Haatainen selosti päätöksiä perjantaina iltapäivällä.

Julkisen talouden kahdeksan miljardin euron kestävyysvaje ei päätöksistä juuri liikahtanut. Suunta on tietenkin oikea, ja siitä kiitos hallitukselle. Yleisesti tiedettiin, että asetelma neuvotteluissa ei ole helppo. Vaikuttavimmat keinot olisivat liittyneet työttömyysturvan rakenteiden uudistamiseen. Ja rakenteisiin puuttuminen oli vasemmistopuolueille ylivoimaista.

Mistä sitten päätettiin?

Esiin voi nostaa työttömyysturvan fiilauksen, josta hallitus onnistui kaikesta huolimatta päättämään. Työttömyysturva päätettiin euroistaa. Tämä tarkoittaa, että ansiosidonnaisen työttömyysturvan työssäoloehto lasketaan jatkossa työstä kertyneiden eurojen, ei työhön käytettyjen tuntien perusteella.

Muutoksen jälkeen työssäoloehdon täyttymisen kynnys nousee monilta, mikä kannustaa tekemään lisätunteja. Jo aiemmin hallitus päätti niin sanotun työttömyyseläkeputken poistamisesta. Näillä päätöksillä on kiistatta vaikutusta työllisyyteen ja julkiseen talouteen.

Korkea työttömyys vaivaa, vaikka työmarkkinoilla on ennätyksellisen vilkasta.

Suomen työmarkkinoilla on nyt ennätyksellisen vilkasta, kun osaajista on pulaa ja yrityksillä suuri rekrytointitarve. Kaikki siis hyvin – vai onko sittenkään? 

Valitettavasti tyytyväisyyteen ei ole aihetta. Ongelma ei ole se, etteikö olisi tehty oikensuuntaisia asioita. Työllisyystoimien heikkoutena ovat kunnianhimon taso ja tekemisen vauhti, jotka eivät riitä alkuunkaan julkisen talouden haasteisiin. Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan hallitus on vielä kaukana omistakin tavoitteistaan. Suurena huolena onkin, että hallitus katsoo työllisyyspäätöstensä olevan nyt kasassa. Siihen ei ole varaa.

Työttömyys on yhä korkealla. Lähes seitsemän prosentin työttömyysaste kutistuu tuskastuttavan hitaasti viime aikojen hyvästä työllisyystrendistä huolimatta. Samaan aikaan työpaikkoja on avoinna ennätyksellinen määrä. Monet toimialat raportoivat lähes historiallisesta työvoimapulasta. Näin on esimerkiksi teknologiateollisuudessa, jossa pula osaajista on suurin kasvun este. Kaiken kukkuraksi Suomen työmarkkinoilta poistuu 10 000 henkilöä joka vuosi ikääntymisen takia.  

Miksi työttömyys pitää silti pintansa? Näiden ilmiöiden epäsuhtaa kannattaa miettiä.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla kertoi vastikään, että Suomessa on puoli miljoonaa ihmistä, joiden ei kannata tehdä lisää työtä. Yhtä lailla 136 000 suomalaisen ei kannata mennä töihin lainkaan. Näin siis, jos puhutaan rahallisista kannusteista. Onneksi muitakin kannustimia on, kuten työn merkitys ja työkaverit. Mutta on haihattelua ajatella, etteivätkö väärään suuntaan toimivat rahalliset kannustimet passivoisi ihmisiä.

Kannustinloukut on kerta kaikkiaan raivattava. 

Suomen julkisen talouden jättimäistä reikää ei pystytä loppu viimeksi paikkaamaan millään muulla kuin työllisyyttä kasvattamalla. Menojen sopeuttamistakin tarvitaan, mutta se on yksistään kova keino ja poliittisesti todennäköisesti mahdoton. Paljon pystytään tekemään myös satsaamalla tulevaisuuden kasvuun: panostamalla tutkimukseen ja investointeihin sekä huolehtimalla siitä, että kansainväliset osaajat pääsevät sujuvasti maahan.

Korkealla pysyvän työttömyyden edessä ei voi nostaa käsiä pystyyn. Emme voi ajatella, että sosiaaliturva hoitaa pidempiaikaisen työttömyyden ongelmat. Tarvitsemme keinoja, jotka kannustavat ihmisiä töihin nopeasti ennen kuin osaaminen jää liiaksi jälkeen työelämän tarpeista. Tarvitaan myös koulutusta ja jatkuvaa osaamisen päivittämistä. 

Onneksi sentään eläkepolitiikka on ollut Suomessa viime vuosina onnistunutta. Eläkkeellesiirtymisikä on vahvassa nousussa vuonna 2017 voimaan tulleen eläkeuudistuksen ansiosta. Eläketurvakeskus kertoi hiljan, että suomalaiset siirtyivät vuonna 2021 työeläkkeelle kuusi kuukautta edellisvuotta myöhemmin.

Julkisen talouden ja demografian madonluvut vetävät hiljaiseksi. Niiden edessä 110 miljoonaa euroa on korkeintaan hyvä alku.