Hallitusohjelma kurittaa kaivosalaa
Uusi hallitus on ollut vallan kahvassa vajaat puoli vuotta, vuoden 2020 budjetti on kansissa ja hallituksen huomio kiinnittyy hallitusohjelman toteuttamiseen muilta osin. Kaivosteollisuus ja malminetsintä on nostettu hallitusohjelmassa esille enemmän kuin koskaan ja mukana on monia epämiellyttäviä kokonaisuuksia alalle.
Hallitusohjelman kaivoskirjaukset voidaan lajitella kolmeen koriin. Ensimmäisessä ovat lainsäädäntömuutokset. Kaivoslain kehittämisen taustalla on työ- ja elinkeinoministeriön asettaman selvityshenkilön, OTT Pekka Vihervuoren raportti kaivostoimintaa koskevan lainsäädännön kehittämistarpeista. Vihervuori ei esittänyt kaivoslakiin perustavanlaatuisia muutoksia, vaan lainsäädännön toimivuutta voidaan parantaa erilaisin säännöstarkistuksin sekä kaivoslaissa että muissa laeissa. Vaikka muutoshalukkuutta on ilmassa, Vihervuoren selvitysraportti vahvistaa sen, että tarvitaan laajapohjaista jatkoselvitystä. Kaiken pohjana on malminetsintä. Sen on oltava mahdollista, jos investointeja ja turvallista kaivostuotantoa halutaan jatkossakin.
Kaivoslakikeskustelussa on hyvä muistaa, että julkisessa keskustelussa iso osa kritiikistä suuntautuu ympäristölainsäädännön puolelle. Kuntatasolla puolestaan tärkeintä päätöksenteon kannalta on muistaa, että kaavoituksen uudistamista pohditaan laajapohjaisesti maankäyttö- ja rakennuslain muutostyössä ympäristöministeriössä.
Sähköveroluokan muutos hidastaisi sähköistämistä ja vahvistaisi fossiilisten polttoaineiden asemaa.
Toisessa korissa ovat veromuutokset. Paitsi kaivos- ja sähkövero, toimenpidelistalla ovat myös polttoaineiden verokorotukset sekä kiinteistövero. Sähköveron korotuksen osalta asiaa tuntematon voisi kysyä, eikö tämä tarkoita kädenojennusta fossiilisten polttoaineiden käytölle. Kaivosteollisuus on ollut nykyisen sähköverolain mukaisessa luokittelussa alusta pitäen teollisuuden veroluokassa. Sähköveroluokan muutos hidastaisi sähköistämistä ja vahvistaisi fossiilisten polttoaineiden asemaa, mikä on hallituksen omien tavoitteiden vastaista.
Kaivosverosta on puhuttu väsyksiin asti. Hallitusohjelmaan se tuli kirjattua, mutta sen perusteet ovat vielä epäselviä. Kaivosvero tukee välillisesti ulkomailla tapahtuvaa kaivostoimintaa suomalaisten työpaikkojen kustannuksella. On suuri vaara, että ulkomailta tuotujen kaivostuotteiden osuus kasvaa.
Kolmannessa korissa ovat jälkihoitokysymykset, vakuudet ja rahastoinnit. Tässä painetta tulee eduskunnasta ja kaivoslakia koskevasta kansalaisaloitteesta. Tälläkin saralla on useita asioita vireillä, mutta tutkimushankkeet ovat vielä kesken. Ympäristöministeriön vetovastuulla on koko teollisuutta koskevan ns. TOVA-selvityksen jatkaminen (konkurssitilanteet ja muut toissijaiset vastuut). Keskustelussa olisi hyvä huomata, että viranomaisvalvonta on kehittynyt nopeasti kymmenen viime vuoden aikana. Samalla kaivoksilta vaadittavia vakuuksia on nostettu merkittävästi. Kaivosteollisuus katsoo, että vakuudet ovat ensisijainen keino huolehtia kaivosten jälkihoidosta. Pakollinen ympäristövahinkovakuutus ei ole toimiva vaihtoehto, ja Ruotsi onkin jo luopunut vakuutuksesta.
Hallitusohjelman mukaan kiinnitetään erityistä huomiota siihen, että investointiympäristö on Suomessa houkutteleva. Ohjelman mukaan myös pidämme huolta teollisuuden kilpailukyvystä. Nyt hallitusohjelma antaa tahtomattaan signaalin, ettei Suomeen kannata tehdä kaivosalan investointeja. Kaivosteollisuus ry odottaa käynnissä olevalta kaivoskeskustelulta kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Tarvitsemme metalleja ja mineraaleja. Suomessa on alaan liittyen paljon mahdollisuuksia. Moderni suomalainen yhteiskunta voi olla esimerkkinä siitä, miten kannamme oman vastuumme yhteiskunnan raaka-ainehuollossa. Metallit ja mineraalit voidaan tuottaa Suomessa kestävästi ja siten tarjota ratkaisuja ilmastonmuutokseen ja kiertotalouteen.
Pekka Suomela
toiminnanjohtaja
Kaivosteollisuus ry
Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran Materia-lehdessä.
