hirvola_jaakko-8hires.jpg

Hidas kituminen vai digivihreä kasvu - kumman valitsemme?

|
Jaakko Hirvola

Koronapandemian talousvaikutuksia on kuvailtu pahimmiksi sitten toisen maailmansodan. Pandemiaa seuraa syvin taantuma vuosikymmeniin, ja maailmantalous supistuu arviolta 3,5 prosentilla vuonna 2020. COVID-19 tartuntoja on todettu yli 21 miljoonalla ihmisellä ja tauti on vaatinut yli 770.000 ihmisen kuoleman. Suomessa taudin torjunta on toistaiseksi onnistunut hyvin, mutta taloudellinen hintalappu on raskas: ennusteiden mukaan Suomi tulee olemaan Euroopan hitaimpia toipujia.

Tulevaisuutemme on muuttunut merkittävästi. Ei ole kyse vain siitä, noudattaako taloudellinen toipumisemme V-, W- vai L-käyrää. Sekä globaali että suomalainen toimintaympäristö tulee olemaan monesta näkökulmasta varsin erilainen kuin luulimme.

Teknologiateollisuus teki Accenturen strategiakonsultoinnin tukemana kesän aikana skenaarioharjoituksen uuden tulevaisuuden ymmärtämiseksi. Analysoimme aihealueittain eri ajureiden mahdollisia muutoksia. Miten globaaliin kaupankäyntiympäristöön vaikuttavat nouseva protektionismi, valtioiden kasvava epävakaus ja valuuttakurssimuutokset? Miten kysyntä ja luottamus talouteen kehittyvät maailman johtavissa maissa, EU:ssa ja meillä? Millaisia toimintaympäristön muutoksia on odotettavissa liittyen työmarkkinoihin, kilpailukykyyn, verotukseen, rahoitusjärjestelmään ja osakemarkkinoihin? Ja ehkä tärkein kokonaisuus: miten koronasta lisäpotkua saanut digitalisaatio ja toisaalta vihreiden elvytyspakettien keskiössä oleva kestävä kehitys viitoittavat yritysten uudistumista? Kaikkiin kysymyksiin liittyy meille mahdollisia positiivisia tai negatiivisia kehityskulkuja.

Miten koronasta lisäpotkua saanut digitalisaatio ja kestävä kehitys viitoittavat yritysten uudistumista?

Päädyimme tarkastelemaan kolmea mahdollista skenaariota tarkemmin. Ajurien analyysin perusteella todennäköisin tulevaisuudenkuva, johon olemme jo ajelehtimassa, sai nimekseen hidas palautuminen. Sen mukaan koronavirus saataisiin hallintaan jo 2021, mutta talouden palautuminen kestäisi globaalisti 2-4 vuotta – Suomessa tosin kauemmin, sillä EU-viennistä riippuva kustannuskilpailukyvyltään heikompi teollisuutemme kipuilee muita pidempään.

Hitaan palautumisen skenaariosta löysimme kaksi vaihtoehtoista suuntaa viereisiin skenaarioihin: pahimmillaan etenemme Suomessa kohti stagnaatiota ja parhaassa tapauksessa – jos onnea, tahtoa ja taitoa riittää – kohti positiivista kasvuskenaariota, joka sai nimekseen digivihreä kiihdytyskaista.

Huonommassa vaihtoehdossa, stagnaatiossa, palkankorotusten ja inflaation epäsuhta vaikeuttaa tilannettamme, joustamaton työmarkkinajärjestelmämme ei reagoi huonoon talouskehitykseen kuten kilpailijamaissa, ja jäämme entisestään muista jälkeen. Työllisyys heikkenee, menetämme kasvusta saatavia verotuloja ja valtion budjetin kasvava alijäämä heikentää entisestään mahdollisuuksia investoida kasvuun.

Haluamme digivihreälle kiihdytyskaistalle

Haluamme digivihreälle kiihdytyskaistalle. Pandemia on jo antanut piristysruiskeen digitalisaatiolle ja kestävälle kehitykselle. Hyvällä paikallisella yhteistyöllä voidaan välttää kustannuskilpailukyvyn heikentyminen ja valjastaa digitalisaatio merkittävään tuottavuuden parantamiseen. Ketterät toimijat saavat kilpailuetua uusilla toimintatavoilla ja liiketoimintamalleilla. Ilmaston muutoksen torjuntaa edistetään viisaalla regulaatiolla säilyttäen puhtaan teollisuuden edellytykset kilpailla tasaveroisesti kansainvälisillä markkinoilla. Uuteen puhtaaseen teknologiaan, tutkimukseen ja innovointiin investoidaan rohkeasti.  

Tulevan syksyn aikana tie tulevaisuuteen kirkastunee ainakin hiukan, kun nähdään, kuinka pahasti kriisi teollisuuteen pahimmillaan iskee. Peräti 65 prosenttia teollisuusyrityksistä arvioi, että tuotannon hiljaisin aika on vasta edessä tai se on paraikaa meneillään. Kesäkuun lopussa lähes 50 000 henkilöä oli teknologiateollisuudessa lomautusjärjestelyjen piirissä. Teollisuusyrityksistä jo noin kolmannes on joutunut tai joutuu irtisanomaan henkilöstöään.

Ensi syksystä ja talvesta tulee paikallisen sopimisen happotesti

On ilmiselvää, että sopimuksiin kirjatut palkankorotukset ovat nyt liian korkeita talouden kehitykseen nähden tai suhteessa kilpailijamaihin. Ensi syksystä ja talvesta tuleekin paikallisen sopimisen happotesti: löytyykö työpaikoilla yhteistä tahtoa luoda edellytykset toiminnan jatkamiselle ja kehittämiselle?

Myös maan hallitus on testissä: löytyykö siltä viisautta tukea elinkelpoisia teollisuusyrityksiä selviämään kriisin yli, ja onko sillä rohkeutta investoida riittävästi tulevaisuuden digivihreään kasvuun? Löytyykö työllisyystoimiin budjettiriihessä konkretiaa?  

Yhteistä esitetyille vaihtoehtoisille skenaarioille on se, että niiden riippuvuus Suomen tai EU:n ulkopuolisesta kehityksestä on pieni. Valinnan avaimet ovat siis omissa käsissämme. Kumman polun haluamme valita: stagnaation vai digivihreän kasvun?

PS. Tulemme julkaisemaan skenaariotyömme tulokset lähiaikoina. Käymme tuloksia läpi yritystemme kanssa ja teemme toimintasuunnitelmia, jotka johtavat digivihreälle kiihdytyskaistalle stagnaatiopolun sijaan. Pysykää kuulolla!

Kirjoittaja on Teknologiateollisuuden toimitusjohtaja