Ihmiskunnan suurin saavutus?
Äärimmäisen köyhäksi määritellään henkilö, jonka päiväansiot ovat alle 1,9 ostovoimakorjattua Yhdysvaltain dollaria. Tällaisen henkilön kaikki käytettävissä olevat voimavarat kuluvat hengissä selviämiseen. YK:n jäsenmaat allekirjoittivat vuonna 2000 kahdeksan vuosituhattavoitetta, joista ensimmäinen oli äärimmäisessä köyhyydessä elävien osuuden puolittaminen vuoteen 2015 mennessä vuoden 1990 tasoon nähden.
Millaisesta haasteesta oli oikein kyse? Vuonna 1990 maailmassa eli äärimmäisessä köyhyydessä vähän alle kaksi miljardia ihmistä. Tämä oli noin 37 % silloisesta maapallon kokonaisväkiluvusta. Tuolloin siis huikeat yli joka kolmas maapallon asukas kamppaili päivittäisen selviytymisen kanssa. Ja nyt siis selvyyden vuoksi vielä, että kamppailulla tarkoitetaan hengissä selviytymistä eikä sitä, että onhan varmasti varaa uusimpaan iPhoneen. Asetettu tavoite oli siis erittäin kunnianhimoinen.
Globaali köyhyys laskenut 10 %:iin
Mitä sitten on tapahtunut? Tavoitteet saavutettiin itseasiassa jo vuonna 2010! Tuolloin äärimmäisen köyhien osuus maailman väestöstä oli noin 16 %. Absoluuttisesti tavoite saavutettiin muutama vuosi myöhemmin kun äärimmäisen köyhien määrä putosi alle miljardiin. Viime vuonna äärimmäisen köyhiä oli noin 700 miljoonaa eli enää vain noin 10 % koko väestöstä.
Miten tässä näin kävi? Onko saavutus YK:n tavoiteasetannan ja viisaiden ihmisten tekemien ylevien ratkaisuiden vai kenties kehitysavun ja erilaisten tukimuotojen ansiota. Vai onko taustalla jotain muutakin? Kaikilla edellä mainituilla asioilla on varmasti ollut oma osansa maapallon ihmisten elinolojen parantamisessa mutta ainoa asia, joka todella on nostanut ihmisiä massoittain pois äärimmäisestä köyhyydestä, on talouskasvu. Suurin osa noista miljardista ihmisestä, jotka ovat päässeet pois äärimmäisestä köyhyydestä, asuu todennäköisesti Aasiassa ja heistä vielä suurin osa Kiinassa. Kiinan, ja monen muunkin Aasian valtion, huikea talouskasvu viimeisen parin kymmenen vuoden aikana on mahdollistanut satojen miljoonien, jopa miljardin ihmisen pääsemisen pois jokapäiväisestä eloonjäämiskamppailusta. Tämä on taloudellisesta ja erityisesti inhimillisestä näkökulmasta aivan uskomattoman upea saavutus.
Parhaimpien ennusteiden mukaan äärimmäisen köyhyyden väheneminen tulee jatkumaan edelleen nopeaa tahtia niin suhteellisesti kuin absoluuttisesti. Äärimmäisen köyhyyden totaalinen häviäminen maailmasta tuleekin olla lopullinen tavoite. Afrikan pääseminen vähitellen kiinni talouskasvuun tulee olemaan seuraava valtava harppaus eteenpäin köyhyyden häviämisessä.
Resurssitehokkuus kasvaa
Elintason nousu ei toki synny aina täysin kivuitta. Erityisesti erilaiset ympäristöongelmat liittyvät usein tavalla tai toisella voimakkaaseen elintason nousuun. Kiina on tästä hyvä esimerkki. Ongelmat eivät kuitenkaan ratkea rajoittamalla elintason nousua vaan juuri nimenomaan tukemalla sitä entisestään. Elintason noustessa ihmisillä on enemmän aikaa, halua ja kiinnostusta vaikuttaa omaan elinympäristöönsä. Talouskasvun myötä myös teknologia kehittyy jatkuvasti ja mahdollistaa yhä paremman elintason entistä resurssitehokkaammin.
Köyhyyden poistamisen keinoja mietittäessä on aina syytä pitää mielessä, että terve talouskasvu on lähes poikkeuksetta ollut se todellinen avain ihmisten hyvinvoinnin kasvattamiseen ja myös ympäristöstä paremmin huolehtimiseen. Siksi tuntuu joskus vähän oudolta kun kuulee kovaakin kritiikkiä talouskasvun tavoittelua kohtaan. Ajattelevatkohan nämä kasvukriitikot lainkaan, että talouskasvun pysäyttäminen tuomitsisi miljardit ihmiset pysyvään köyhyyteen?
Äärimmäisen köyhyyden radikaali väheneminen on epäilemättä yksi ihmiskunnan suurimmista saavutuksista. Meidän täytyy jatkossakin tukea globaalia talouskasvua kaikin keinoin ja ohjata sitä samalla yhä kestävämpään suuntaan.
Petteri Rautaporras
Ekonomisti
[[{"type":"media","view_mode":"media_large","fid":"3676","attributes":{"alt":"","class":"media-image","height":"417","typeof":"foaf:Image","width":"625"}}]]
