Investoinnit uuteen energia- ja vähähiiliteknologiaan ovat avainasemassa ilmastoratkaisuissa

Martti Kätkä

Investoinnit uuteen energia- ja vähähiiliteknologiaan ovat avainasemassa ilmastoratkaisuissa

14.10.2021 klo 11.50 |
Martti Kätkä

Hallituksen erittäin haastavana tavoitteena on saavuttaa Suomessa hiilineutraalisuus vuoteen 2035 mennessä. Tavoite vaatii päästöjen vähentämistoimia kaikilla sektoreilla: energian tuotannossa, teollisuudessa, liikenteessä, rakennusten lämmityksessä, maataloudessa ja jätehuollossa.

Teollisuuden osalta vähähiilisyys saavutetaan investoimalla sähköisiin prosesseihin ja digitalisaatioon. Siellä, missä sähköistäminen ei ole käyttökelpoinen vaihtoehto, voidaan usein soveltaa vetyteknologiaa. Esimerkiksi Raahen terästehtaan muuttaminen toimimaan vetypelkistyksellä vaatii suuret määrät vetyä, jonka tuottamiseen tarvitaan suuruusluokkaa 10 TWh sähköä vuodessa. Sähkömäärä vastaa Fennovoiman suunnitteleman 1200 MW:n uuden ydinvoimalaitosyksikön tuotantoa. Vetypelkistyksellä vältetään hiilidioksidipäästöjä 4 miljoonaa tonnia vuodessa.

Päästöttömän sähkön tarve kasvaa teollisuuden vähähiilitiekarttojen mukaan 50 prosenttia vuoteen 2035 mennessä ja jopa kaksinkertaiseksi vuoteen 2050 mennessä. Jotta vähähiilitiekarttojen mukaiset investoinnit saataisiin käyntiin, tarvitaan varmuus kohtuuhintaisen ja vähäpäästöisen sähkön riittävyydestä.

Globaaleilla markkinoilla toimiva teollisuutemme ei voi siirtää kalliimman energian kustannuksia tuotteidensa hintoihin.

Teollisuutemme toimii globaalissa kilpailussa eikä se voi siirtää muita kalliimman energian tai kuljetusten aiheuttamia lisäkustannuksia tuotteidensa hintoihin. Hallitusta pitää kiittää siitä, että energiavaltaisen teollisuuden lisäksi EU:n sallima minimisähkövero ulotettiin koskemaan kaikkea valmistavaa teollisuutta pieni- ja keskisuuri teollisuus mukaan lukien. Myös uudella sähköistämistuella on teollisuudelle tärkeä merkitys, vaikkakin sen taso on riittämätön kompensoimaan lisäkustannuksia, joita yllättävän korkealle noussut päästöoikeuden hinta aiheuttaa.

EU:n energiaverodirektiiviehdotuksessa aiotaan poistaa veroporrastus teollisuuden ja muiden sektoreiden välillä. Näin ei tule menetellä, koska varsinkin energiaintensiivinen teollisuus tarvitsee varmuuden kohtuuhintaisen energian riittävästä saatavuudesta pitkällä aikavälillä. Jos porrastus poistettaisiin, jouduttaisiin taas käyttämään muita keinoja kuten jatkuvia poliittisia kiistoja aiheuttanutta energiaveroleikkuria.

Myönteisenä piirteenä energiaverodirektiiviehdotuksessa on vedyn alhainen verotaso. Tämä on perusteltua, koska vetyteknologia on vasta alkutaipaleella ja alhainen verotaso edistää sen kehittämistä ja käyttöönottoa. Epävarmuutta on herättänyt ”vihreän” vedyn määrittely, josta ei ole vielä annettu täsmällisiä rajauksia. Vihreä vety pitäisi määritellä siten, että sen tuotantoon kelpaavat teknologianeutraalisti kaikki vähäpäästöiset sähköntuotantotavat, niin uusiutuvat energialähteet kuin ydinvoimakin.

Vihreä vety pitäisi määritellä siten, että sen tuotantoon kelpaavat teknologianeutraalisti kaikki vähäpäästöiset sähköntuotantotavat.

Energia- ja vähähiiliteknologian käyttöönottoa on tuettava tutkimus- ja kehityspanostuksilla sekä uuden teknologian koe-, pilotti- ja demonstraatiotuella, joihin reippaasti nostettu TEMin energiatukimäärärahojen taso antaa hyvät mahdollisuudet.

Tuotantotuista ollaan luopumassa sitä mukaa, kun vanhat syöttötariffit tulevat päättymään, metsähakkeella tuotetun sähkön tuki tulee tarpeettomaksi korkean päästöoikeuden hinnan johdosta ja turpeen energiakäyttöä vähennetään. Näin ollen uusi vähähiilinen tuotantokapasiteetti toteutuu markkinaehtoisesti, mikä on nähtävissä erityisesti tuulivoimainvestointien nopeana kasvuna.

Uutena mekanismina pitäisi tutkia Carbon Contract for Difference -mallia, jolla suuret demonstraatiohankkeet voitaisiin kilpailuttaa edullisimpien päästövähennyshankkeiden löytämiseksi. Mallissa hankkeet asetetaan paremmuusjärjestykseen sen mukaan, kuinka tehokkaasti ne vähentävät hiilidioksidipäästöjä. Valtio sitoutuu maksamaan tarjouksen sisältämän vältetyn hiilidioksiditonnin ja päästöoikeuden markkinahinnan välisen erotuksen hankkeen toteuttajalle useampivuotisen sopimuksen ajan.

Tuuli- ja aurinkosähkön nopean lisääntymisen seurauksena sähköverkon kuormitusvaihtelut kasvavat. Meidän on kuitenkin varmistettava riittävä sähkönsaanti kaikissa olosuhteissa. Siksi on tärkeää, että sähkönsiirtoverkkoa vahvistetaan ajoissa kuitenkin niin, että siirtohinnat voidaan säilyttää kohtuullisina. Uuden 400 kilovoltin vaihtovirtayhteyden rakentaminen Suomen ja Pohjois-Ruotsin välille on tässä suhteessa erittäin tervetullut hanke.

Suomalaisella teknologiateollisuudella on tarjota energia- ja vähähiiliteknologiaa, jolla on kasvavat kansainväliset markkinat. Tärkeintä on luoda yritysten investoinneille vakaa ja ennustettava toimintaympäristö, jotta sähköistämisen, digitalisaation, energiatehokkuuden ja vähäpäästöisten energialähteiden potentiaalit saadaan täysimääräisesti hyödynnettyä.

Lisätietoja:

Johtava asiantuntija Martti Kätkä (energiapolitiikka), puh. 050 380 4496, martti.katka@teknologiateollisuus.fi, twitter: @KatkaMartti