On käännettävä kaikki kivet innovaatiotoiminnan vauhdittamiseksi
Tarkastelin uutta hallitusohjelmaa innovaatiotoiminnan näkökulmasta. Suomen virallisena, Tutkimus- ja innovaationeuvoston määrittelemänä tavoitteenahan on nostaa Suomen innovaatiopanostukset neljään prosenttiin BKT:sta vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteeseen pääseminen vuoteen 2030 mennessä tarkoittaisi nykyisillä panostussuhteilla julkiselta sektorilta 170 miljoonan euron vuotuista lisäystä tki-investointeihin koko hallituskauden ajan, kuten TEM hiljattain laski.
Mitä tällainen satsaus tarkoittaisi vaalikauden aikana?
Koko lisäsatsaus vaalikaudella olisi (1+2+3+4) x 170 M€ eli yhteensä 1 700 M€. Pysyvä vuosittainen julkinen lisärahoitus vuonna 2023 olisi 680 miljoonaa euroa nykytasoa korkeampi. Puhutaan siis todella merkittävistä summista. Yritysten lisäpanostukset olisivat siis noin kaksi kertaa nuo yllämainitut luvut, joten lisäpanostus tki-toimintaan hallituskauden aikana olisi yhteensä yli 5 miljardia euroa.
Hallitusohjelmassa satsaus hallituskaudella on karkeasti 4 x 125M + 150M kertapanostus + ehkä saman verran vielä kohdistamattomista rahoista eli yhteensä ehkä 800‒850 M€. Se on vain noin puolet tarvittavasta julkisesta lisäpanostuksesta, jos aiomme päästä Suomen tki-intensiivisyydessä uralle, joka johtaa vuoden 2030 tavoitteen toteutumiseen.
Vielä suurempi huolen aihe on se, että hallitusohjelmaan kirjatuista tki-investoinneista suurin osa on kertaluontoisia panostuksia. Pysyvää korotusta on vain tuo 125 M€ vuodessa vaalikauden lopussa ‒ vain alle viidesosa siitä mitä tarvittaisiin. Näin siitä huolimatta, että kaikilla puolueilla oli vaaliohjelmassaan lupaus neljän prosentin uralle nousemisesta, eräällä jopa ylikin.
Istun tätä kirjoittaessani Tampereella kansainvälisessä Manufacturing Performance Days -tapahtumassa. Viimeistään täällä kuultujen esitysten perusteella kaikille on käynyt täysin selväksi, että Suomi voi jatkossa menestyä vain panostamalla paljon nykyistä voimakkaammin nimenomaan yritysvetoiseen innovaatiotoimintaan. Innovaatioissa on tähdättävä maailman parhaaksi, koska kilpailu on globaalia. Se onnistuu vain vahvan oman panostuksen ja globaalin yhteistyön kautta. Meillä ei ole yksinkertaisesti varaa pudota kelkasta.
Mutta takaisin hallitusohjelmaan. Säätytalolla käytiin kuulemani mukaan erittäin kova vääntö, jotta edes tuohon yllä kuvattuun tulokseen päästiin. Suuri kiitos siitä kaikille innovaatiopanostusten puolustajille, ne panostukset ovat Suomen hyvinvoinnille elintärkeitä. On kuitenkin kohtuullisen selvää, että tarvittavaa toista puolikasta ei löydy ainakaan kokonaan tulevissa budjettiriihissä. On siis löydettävä myös muita keinoja.
Ensimmäinen niistä on innovatiivisten julkisten hankintojen voimakas lisääminen. Tässä hallitus ei saa viivytellä päivääkään, vaan konkreettiset toimet hankintayksiköiden kouluttamiseksi ja parhaiden innovatiivisten hankintakäytäntöjen levittämiseksi on aloitettava heti.
Toinen keino on lisätä panostuksia EU:n innovaatiorahoituksen saamiseksi Suomeen nykyistä tuloksellisemmin. Tähän yritykset tarvitsevat tukea ja opastusta, joka maksaa kyllä itsensä takaisin moninkertaisesti. Ja kolmas keino on suunnata EU:n maataloustuki- ja koheesiorahoitusta uudistavaan eikä vain säilyttävään toimintaan. Myös se tukee Suomen kilpailukykyä ja alueiden hyvinvointia.
