Kylmänä, kuumana, maidolla – miten Teknologiateollisuus haluaa digisääntelynsä?
Mitä on parempi sääntely? Kansankielellä: tarpeettoman ja toimintatapojen kehittämistä holhoavan sääntelyn purkamista.
Tämä tarkoittaa yleensä sitä, että siirrytään yleisen tason sääntelyyn, jossa yksilöidään jokin intressi, jota sääntelyllä halutaan suojella tai edistää. Parhaimmillaan sääntely on riskipohjaista, jossa toimijan tulee olla selvillä omaan toimintaansa liittyvistä riskeistä ja hallita ne parhaaksi katsomillaan keinoilla.
Näin on tehty esimerkiksi GDPR:ssä. GDPR toimisi muuten hyvänä esimerkkinä, mutta sääntelyn rajojen hahmottaminen käytännössä on melko haastavaa henkilötiedon laajan käsitteen vuoksi.
Moni laki ja säännös on kirjoitettu vuosikymmeniä sitten, palvelemaan erilaista, analogista maailmaa. Aikanaan järkevät, mutta nyt jo vanhentuneet säädökset estävät tänä päivänä toimintatapojen uudistamisen ja jarruttavat digitalisaatiota. Teknologiateollisuus kannattaa jopa kokonaan uutta sääntelyä, jos sillä voidaan avata uusia, tiedon käsittelyyn perustuvia markkinoita. Usein sanotaan, että data on uusi öljy. Vertaus ei pidä paikkaansa: öljy loppuu joskus – tieto ei koskaan, sillä se lisääntyy kun sitä käytetään.
Data ei ole uusi öljy. Öljy loppuu joskus – tieto ei koskaan, sillä se lisääntyy kun sitä käytetään.
Hyvä esimerkki uudesta, toimivasta sääntelystä on hirtehisesti vanhan ruotsalaisen kaarijaon mukaan nimetty liikennekaari. Lainsäädännöllä luotiin kokonaan uusi markkina helpottamalla markkinoille pääsyä ja ennen kaikkea tuomalla toimijoille rajapinnat, joiden yli hinnoittelu- ja aikataulutiedot ovat saatavilla. Tämä määrämuotoinen tieto mahdollistaa sen, että tietoa käyttämällä tehdään kokonaan uudenlaisia palveluja, matkaketjuja ja useista eri liikkumisen muodoista muotoutuvia liikkumisen palveluja. Uudistukset vaikuttivat välittömästi markkinaan, koska koko hallinnonala oli sitä yhdensuuntaisesti toteuttamassa.
Onnistuminen tiedon vapauttamisessa edellyttää selkeää johtajuutta, jotta alan toimijoita ravisteleva muutos saadaan vietyä läpi. Sääntelyn muutosten ei tarvitse välttämättä olla suuria, mutta sääntelyä valvovien viranomaisten rooli uusien toimintatapojen juurruttamisessa on ratkaiseva. Oppiva regulaattori sisäistää sääntelyn systeemisen tavoitteen ja on valmis antamaan tilaa uusille toimintatavoille. Ilman selkeää johtajuutta on suuri vaara, että muutos jää virkamiesvarovaisuuden panttivangiksi.
Yksi hallitusohjelmatavoitteistamme on digitalisaatio- ja tietoministerin tehtävän perustaminen valtioneuvoston kansliaan. Tavoitteessa on käytännössä kyse koko suomalaisen yhteiskunnan liikennekaarittamisesta. Julkisen sektorin tiedonhallinta on saatettu sellaiselle mallille, että vanhoja toimintatapoja voidaan korvata hyödyntämällä viranomaisella olevaa tietoa kaikessa päätöksenteossa. Tämä uudistaisi merkittävästi julkisia palveluita kansalaisten ja yritysten parhaaksi: vähemmän hallinnollista taakkaa, parempaa palvelua – kaikkea sitä, mistä esimerkiksi verohallinnon sähköistäminen on antanut esimakua.
Yleinen tietosuoja-asetus antaa myös tekoälyn vastuulliselle hyödyntämiselle toimivat puitteet. Kunnianhimoista johtamista tarvitaan siinä, että yksityisen sektorin palvelut ja julkisen sektorin tietovarannot yhdistetään kaikkien suomalaisten ja suomalaisten yritysten parhaaksi. Ministeriavaukseen sisältyy olennaisesti se, että uusi ministeri ohjaisi digi- ja väestötietoviraston toimintaa. Uusi virasto voisi tällöin aloittaa luontevasti oppivan regulaattorin mallilla, jossa uudelle ajattelulle on tilaa, luottamuksesta ja kansalaisten oikeuksista samalla huolehtien.
Jussi Mäkinen, @Jussi_M
Kirjoittaja on Teknologiateollisuuden digijuristi.
