Millä eväillä uuteen hallitukseen?

Muutama yö on nyt nukuttu vaalituloksen selvittyä.

Lopputulos oli lopulta pysäyttävä. Suomessa ei muodostu automaattisesti selkeää muutaman puolueen varaan rakentuvaa enemmistöhallitusta eikä selkeää johtavaa puoluetta. Perussuomalaisten maalisuoran kurotus jäi metrin vajaaksi. Monet tietenkin haluavat tulkita tuloksen itsensä kannalta parhain päin samalla tiedostaen, että tulossa voi olla vaikeat neuvottelut ja vielä vaikeampi vaalikausi.

Kaikki paitsi keskusta siis voittivat. Keskustaa viime vaaleissa äänestäneiden äänet hajautuivat tällä kertaa, mutta samalla perussuomalaiset eivät ainoastaan herätellet nukkuvia, vaan keräsivät ääniä niin keskustalta, kokoomukselta kuin sdp:ltä. Äänestysprosentti nousi 1,9 prosenttiyksikköä, joka tietenkin on hyvä asia. Kunpa näin kävisi myös EU-vaalien osalta.

Vahvin vaihtoehto hallituspohjaksi lienee sdp:n, kokoomuksen, vihreiden ja rkp:n hallitus, jota kd:kin hyvin voisi täydentää. Sdp:n ja kokoomuksen liima on kaupunkipolitiikka ja yhteinen näkemys löytyy hyvin esimerkiksi perhevapaiden uudistamisesta. Työelämän kysymykset ja talouspolitiikka taas vaativat enemmän työtä, jotta kompromissi saadaan aikaiseksi. Tulossa lienee yksityiskohtainen hallitusohjelma, jossa kolmikannalle asetetaan korkeat odotukset, yritystukia uudistetaan ja jossa tki-toimintaan ja osaamiseen löydetään lisäresursseja.

Jos sdp:n ja kokoomuksen kesken ei löydy yhteisymmärrystä nopealla aikataululla, saatetaan keskustaa tarvita riittävän leveän hallituspohjan takaamiseksi. Selvää on, että keskusta kärsi murskatappion, mutta se ei kuitenkaan ilmoittautunut oppositioon välittömästi, kuten vaalitappion jälkeen vuonna 2011. Puheenjohtajan vaihdos voi lisätä puolueen jäsenistön tukea hallitusyhteistyöhön.

Oli hallituskokoonpano mikä hyvänsä, sen tehtävänä on pitää huolta Suomen talouden hyvästä kehityksestä ja uudistusten jatkumisesta. On tehtävä älykkäitä tekoja Suomelle.

Sanna Rauhansalo
yhteiskuntasuhdepäällikkö

Kuva: Kimmo Brandt / Eduskunta