Neuvottelujärjestelmää pitää uudistaa rohkeasti
Mikä on työmarkkinatoimijoiden rooli kilpailukykytekijöiden kehittämisessä?
Selvää on, että lyhyen aikavälin yksikkötyökustannusten kehityksestä vastuu kuuluu palkanmuodostusta ohjaavalle työehtosopimusjärjestelmälle ja sen toimijoille.
Vientimme on viime vuodet supistunut ja osuuksia markkinoista menetetty. Syynä on ollut suurelta osin juuri heikko kustannuskilpailukyky. Se on heikentynyt yksikkötyökustannusten noustua kilpailijamaita nopeammin. Ongelmaa on omalta osaltaan pahentanut yritystasolla Suomen poikkeuksellisen jäykkä ja keskittynyt palkanmuodostus. Tätä kuvaa Suomen sijoitus häntäpäähän sijalle 143, kun WEF mittaa palkanmuodostuksen toimivuutta.
Yksikkötyökustannukset on toki laskennallinen suure, joka muodostuu paitsi kustannuksista, lähinnä palkoista ja tuottavuuden kehityksestä. Palkkakehitys irrallaan tuottavuudesta on Suomessa erityisesti koskenut vientisektoriin kuulumattomia työmarkkinoita, joilla työllisyysseuraamukset näkyvät vain heikosti. Niillä palkkoja on nostettu reippaasti, vaikka oman alan tuottavuudessa ei ole tapahtunut juurikaan paranemista.
Kuviteltiin, että kansallisella tasolla laskettava keskimääräinen tuottavuuskehitys on vähintään oltava mukana palkkakehityksessä, kuten perinteiseen tupo-kulttuuriin on kuulunut. Tuottavuuskehityksen puute korvattiin hintojen nostolla, mikä näkyy suomalaisessa kustannustasossa ja kilpailukyvyssä.
Kustannuskilpailukyvyn välittömän parantamistarpeen ilmeisyys näkyi ns. työllisyys - ja kasvusopimuksen palkkamitoituksessa viime syksynä. Tie euron oloissa on kuitenkin pitkä ja korjausliike vielä vaatimaton. Samaan aikaan tulisi tuottavuutta parantaa rohkein uudistuksin eri alojen sopimuksia avartamalla.
Eläkeuudistus ja pelisäännöt avainasemassa
Kustannuskilpailukyvyn ohella työmarkkinajärjestöjen toimivaltuuksia tulee arvioida niiden kyvyllä uudistaa työmarkkinoita siten, että Suomen pitkän aikavälin kilpailukyky paranee. Eläkeuudistus on esimerkki tästä pitkään toteutusta odottaneesta mahdollisuudesta. Sen avulla voidaan pysäyttää eläkemaksujen nousu, pidentää työuria ja supistaa julkisen talouden kestävyysvajetta.
Toinen rakenteellisiin heikkouksiin tai vahvuuksiin luettava tekijä on tämän syksyn aikana valmisteltavaksi sovittu suomalaisen sopimus- ja neuvottelujärjestelmän uudistaminen. Siihen kuuluvat toimiva työrauhajärjestelmä, yrityskohtaiset eroavuudet huomioon ottava neuvottelukulttuuri ja käytännöt sekä avoimen kansantalouden kestävään kasvuun tähtäävä vankka sovittelujärjestelmä työmarkkinaneuvottelujen tukena. Ne olisivat tekijöitä, joilla pitkän aikavälin kasvuedellytyksiä voidaan vahvistaa. Vastuu niiden valmistelusta tässä vaiheessa kuuluu työmarkkinajärjestöille, joilta on syytä odottaa rohkeaa uudistusvalmiutta.
Kirjoittaja on Teknologiateollisuuden varatoimitusjohtaja Risto Alanko. Hän vastaa Teknologiateollisuuden osalta eläkeuudistuksesta sekä sopimus- ja neuvottelujärjestelmän uudistuksesta.
