Onneksi on suomalaisia kaivoksia
Ajan pyörällä, asun kivitalossa, syön luomupuuroni ruostumattomalla lusikalla ja sipaisen puuteria naamaani töihin lähtiessäni. Kahvini juon posliinikupista ja somea käytän ennen kaikkea älypuhelimeni kautta. Autolla ajan vain vähän, mutta seuraava autoni voisi olla sähköauto.
Mitään näistä en tekisi, jos ei olisi kaivoksia.
Kaivannaisia, siis metalleja ja mineraaleja, tarvitaan nykyaikaisen elintavan ylläpitämiseen. Lähes kaikki kestokulutushyödykkeet sisältävät kaivoksista saatuja raaka-aineita. Voisi sanoa, että mikä ei kasva tai mitä ei voi kasvattaa, täytyy kaivaa.
Suomen kallioperässä on monenlaisia metalleja ja mineraaleja, ja Suomessa on yli 50 kaivosta. Suurin osa niistä sijaitsee asumattomilla seuduilla.
Kaivoksilla on aina paikallisia ympäristövaikutuksia. Vähintäänkin maisema muuttuu siksi aikaa, kun kaivos on aktiivisessa käytössä. Malmien ja mineraalien louhinnassa ja käsittelyssä käytetään paljon energiaa ja kaikesta toiminnasta syntyy jätettä.
Kaivostoiminnan ympäristöluvissa määritellään, minkälaisia haittoja kaivoksista saa suurimmillaan olla. Nämä rajat ovat tiukentuneet vuosien saatossa, ja eritoten Talvivaaran ympäristövaikutukset tiukensivat rajoja merkittävästi. Myös alaa valvovien ympäristöviranomaisten kaivososaaminen on parantunut, joten ympäristövaikutukset ovat pienentyneet jatkuvasti.
Käytän metalleja ja mineraaleja jokapäiväisessä arjessani, kuten kaikki muutkin suomalaiset käyttävät. Olen iloinen siitä, että kaivoksia on nimenomaan Suomessa: täällä kaivoksilla eivät työskentele lapset vaan aikuiset ammattilaiset, kaivosteknologia on maailman huippua ja ympäristövaatimukset maailman tiukimmat.
Kestävän kaivostoiminnan verkosto kokoaa yhteen teollisuuden ja muun yhteiskunnan edustajia ja vaikuttaa siihen, että Suomi on maailman paras kaivososaamisen maa niin luonnon, kulttuurin kuin sosiaalisenkin toimintaympäristön näkökulmasta.
Heinävedellä keskustelu mahdollisesta kaivoshankkeesta käy nyt kiivaana, ja hyvä niin. Avoin sidosryhmäkeskustelu on keskeinen osa vastuullista elinkeinoelämää. Mitä syvällisemmin keskustelu pohjautuu faktoihin, sitä parempi lopputulos on kaikkien kannalta.
Kirjoittaja on vastuullisen teollisuuden puolestapuhuja ja Teknologiateollisuus ry:n johtaja.
