Minna Helle

Paikallisissa neuvotteluissa oli paljon pelissä

|
Työmarkkinajohtaja Minna Helle

Kysymys on siitä, sopeutuuko tes-järjestelmämme talouden muutoksiin edes historiallisessa kriisitilanteessa vai porskuttaako se eteenpäin niin kuin koronaa ei olisi ollutkaan.

Teknologiateollisuuden yrityksissä on neuvoteltu viime viikkoina paikallisista palkkaratkaisuista. Neuvottelujen takaraja umpeutui viime viikon perjantaina. Odotukset neuvottelujen onnistumisesta ovat korkealla, mikä ei ole ihme. Niin poikkeuksellisia aikoja olemme eläneet. Myös yleinen kiinnostus neuvotteluja kohtaan on suurta.

Koronavuosi mullisti yritysten talousympäristön, ja yritykset ovat joutuneet selättämään monenlaisia vaikeuksia. Yritysten väliset erot kasvoivat entistäkin suuremmiksi, mikä kiihdytti paikallisten ratkaisujen tarvetta. Kun teknologiateollisuuden työehtosopimuksista ja ns. perälautakorotuksista sovittiin, koronasta ei ollut tietoa. Jo tuolloin mentiin kuitenkin kipurajalle.

Miten neuvotteluissa kävi? Tunnelmat ovat kaksijakoiset.

Toistaiseksi Teknologiateollisuudella ei ole tarkkaa tietoa neuvottelujen lopputuloksista. Kokonaiskuva tarkentuu helmi–maaliskuussa, kun saamme tulokset yrityskyselystämme. Olemme kuulleet sekä hyvistä ja huonoista kokemuksista.

Ikävintä on kuulla, että joissakin yrityksissä paikallista ratkaisua ei syntynyt yrityksen kriisitilanteesta huolimatta. Se taas ilahduttaa, että monissa yrityksissä pitkäjänteinen työ paikallisen neuvottelu- ja sopimuskulttuurin eteen on tuottanut tulosta.

Oma ongelmansa on, että kaikki yritykset eivät edes pääse neuvottelemaan paikallisista palkkaratkaisuista. Jos yrityksessä ei ole luottamusmiestä, sopiminen ei pääsääntöisesti onnistu ns. luottamusmieslukkojen takia. Tämä on selkeä ja yhä useammin vastaan tuleva epäkohta.

Sopiminen ei saa olla kiinni siitä, kuinka innokkaasti ihmiset liittyvät liittoihin.

Työntekijät eivät enää järjestäydy ammattiliittoihin samalla tavalla kuin ennen, eikä halukkaita luottamusmieheksi välttämättä löydy. Mahdollisuus paikalliseen sopimiseen on kuitenkin monille vientiyrityksille kohtalonkysymys eikä se saa olla kiinni siitä, kuinka innokkaasti ihmiset liittyvät liittoihin.

Työ- ja elinkeinoministeriön työryhmä pohtii näitä kysymyksiä parhaillaan. Kuka saa edustaa henkilöstöä, jos luottamusmiestä ei ole? Tähän odotamme ratkaisua työryhmältä.

Päätöksiä odotellessa Teknologiateollisuus analysoi huolella paikallisten palkkaneuvottelujen tulokset ja arvioi seuraavien askelten tarkempaa sisältöä. Millainen uusi lehti kääntyy, se on vielä avoinna. Suunta on kuitenkin selvä: tie kulkee kohti lisääntyvää paikallisuutta.

Paineet paikallisen joustavuuden lisäämiselle ovat teknologiateollisuudessa ennennäkemättömän suuret. Toivon, että pääsemme tulevina kuukausina myös ay-sopimuskumppaniemme kanssa avoimeen yhteiseen keskusteluun työmarkkinajärjestelmän kehittämisestä. Suomi tarvitsee menestyviä vientiyrityksiä ja vientituloja, ja tähän menestykseen työmarkkinat vaikuttavat keskeisesti.