Ranskan digivero – laukaus väärään maaliin

Ranska heittää nyt kuperkeikkaa perustellessaan digiveron säätämistä kansallisesti. Vero on johtanut myös Ranskan ja USA:n väliseen kauppapoliittiseen uhitteluun.

Ensin EU valmisteli Ranskan vahvasti painostamana kaikkia jäsenmaita velvoittavaa digiveroa. Perusteluna oli, että yhteinen digivero tarvitaan, jotta jäsenmaat eivät lähtisi säätämään omia lakejaan EU:n kilpailukykyä vaarantaen. Nyt Ranska kuitenkin julistaa itsenäistä päätösvaltaa veroasioissa, kun EU:n digivero ei edennyt mm. Suomen ja Ruotsin vastustuksen vuoksi.

Ranskan suvereniteettia on korostanut muun muassa maan talous- ja valtiovarainministeri Bruno Le Maire. Vielä syksyllä hän oli sitä mieltä, että EU:ssa pitää siirtyä veroasioissa määräenemmistöpäätöksiin, jotta muutama kiukutteleva jäsenmaa ei voi estää digiveron säätämistä. Käytännössä tämä olisi tarkoittanut, että pienet jäsenmaat – kuten Pohjoismaat – olisivat menettäneet suvereniteettinsa veroasioissa.

Ranskan presidentti Emmanuel Macron allekirjoitti Ranskan digiverolain heinäkuun lopussa. Laki on hyvin samanlainen kuin EU:n komission ehdottama digivero (Digital Services Tax). Laki tulee takautuvasti voimaan 2019 alusta.

MIKÄ ON LAIN KESKEINEN SISÄLTÖ?

Koskee yrityksiä/konserneita, joiden globaali kokonaisliikevaihto on suurempi kuin 750 M€ ja lain kattaman liiketoiminnan liikevaihto enemmän kuin 25 M€ Ranskassa. Verokanta on 3 %.

Lain kattama liiketoiminta:

• online-markkinointi (kuten Google, Facebook) ja
• kuluttajille tarjottavat alustapalvelut (kuten Über, AirBnB).

EU-digiveroehdotuksessa ollut "tietojen siirto"-liikevaihto näyttää jääneen soveltamisalan ulkopuolelle.

VASTATOIMIEN UHKA YHÄ ILMASSA

Ei ole yllättävää, että Donald Trump sekä amerikkalaisia suuria digiyhtiöitä edustavat järjestöt reagoivat välittömästi Ranskan päätökseen. Veron lainmukaisuus aiotaan kyseenalaistaa. Komissiota pyydetään linjaamaan, onko vero EU:n perusoikeuksien vastainen tai kiellettyä (käänteistä) verotukea, joka asettaa kansalliset yritykset parempaan kilpailuasemaan kuin kansainväliset.

Veron epäillään olevan myös amerikkalaisia yrityksiä diskriminoiva, mahdollisesti WTO:n sääntöjen ja maiden kahdenvälisen verosopimuksen vastainen. Trump on uhannut, että USA langettaa tuontitullit ranskalaisille tuotteille, mm. alkoholituotteille. Viime vuonna USA:han tuotiin 2,1 miljardin dollarin arvosta ranskalaisia alkoholituotteita, joten ihan pienestä summasta ei ole kyse.

Maiden johtajat Trump ja Macron neuvottelivat tilanteesta elokuun lopussa G7-maiden kokouksessa. Kokouksen jälkeen Macron julisti, että tullien uhka on nyt hälventynyt. Trump kuitenkin väisteli ja jätti vastaamatta tätä koskevaan kysymykseen.

Ranska ei myöskään luvannut luopua digiverostaan vaan lupaa hyvittää maksetun veron yrityksille, kun kansainvälinen malli tulee voimaan. Yrityksille aiheuttavat kuluja itse veron lisäksi myös tilapäisen veron vuoksi rakennettavat raskaat järjestelmämuutokset. Elinkeinoelämän järjestöt, Teknologiateollisuus ry mukaan lukien, kommentoivat yhdysvaltalaiselle Tax Notesille, ettei Ranskan ja USA:n sovinto vakuuta.

VERO EI OSU RANSKAN ASETTAMAAN MAALIIN

Teknologiateollisuus ry on alusta asti todennut, että ylimääräinen vero kohdistuu kovimmin markkinointi- ja alustapalveluita käyttäviin yrityksiin sekä kuluttajiin. Deloitte ja Taj tekivät maaliskuussa 2019 selvityksen, jonka mukaan Ranskan digiverosta vain 5 % maksavat amerikkalaiset digijätit, 40 % kohdistuu ranskalaisiin yrityksiin ja jopa 55 % maksaisivat ranskalaiset kuluttajat.

Amazon on jo ilmoittanut, että se nostaa Ranskan digiverosta johtuen vastaavasti hintojaan ranskalaisyrityksille. Yritysten hintojen korotukset ja USA:n vastatoimet voivat laajuudestaan riippuen osua myös suomalaisyrityksiin ja kuluttajiin.

KILPAILUA JA KATTAVIA RATKAISUJA, EI KEPPIÄ

OECD:ssä valmistellaan paraikaa kansainvälistä verouudistusta talouden digitalisoitumisesta johtuen. Näyttäisi, että Ranska ja USA ovat päässeet sopuun ainakin siitä, että ne yrittävät yhdessä löytää OECD-tason ratkaisun kansainvälisen verotuksen uudistamiseksi. Tämä on syy, miksi Suomikin EU:n digiveroa vastusti: ratkaisun tulee olla globaali, ei vain EU:ta koskeva.

Myös OECD:n ehdotuksissa on ongelmallisuuksia Suomen kannalta. Kulutusmaalle myönnettäisiin lisää verotusoikeutta, mikä on Suomen kaltaiselle pienelle vientimaalle huono asia. Vaarana siis on, että verotuloja siirtyisi Suomestakin nykyistä enemmän liiketoiminnan kulutusmaahan. Silti laajan ja kattavan kansainvälisen ratkaisun löytyminen on parempi vaihtoehto kuin kansalliset repaleiset digiverolait.

Euroopalla on kaikki mahdollisuudet kilpailla digitalisoituvasta liiketoiminnasta Yhdysvaltojen ja Kiinan kanssa. Kansallisten rangaistusverojen sijaan Euroopassa pitäisi tukea digitalisaatiota ja panostaa toimivaan sisämarkkinaan. Näin Euroopasta tulisi houkutteleva ja kilpailukykyinen sijoittautumis- ja investointipaikka digitalisoituvalle liiketoiminnalle.

Blogia on päivitetty 28.8.2019