Seuraava hallitus paljon vartijana Suomen kehityksen kääntämisessä

Teknologiateollisuus, ETLA ja Suomen Yrittäjät ovat julkaisseet omat tavoitteensa ja eväänsä eduskuntavaaleja ja tulevaa hallitusta ajatellen. Myös EK on tuonut keskeisiä näkemyksiään julki. Linjaukset työmarkkinoista, verotuksesta, julkisesta sektorista ja sääntelystä ovat viestiltään hyvin samoja. Tulevalta hallitukselta eivät siis keinot tule loppumaan Suomea suosta nostettaessa.

Käsittelen tässä muutamaa tavoitetta tarkemmin, koska julkisessa keskustelussa niistä tuntuu olevan paljon erilaisia näkemyksiä.

Ensimmäinen kohta liittyy työvoiman tarjonnan lisäämiseen. Työvoiman tarjontaa voidaan lisätä mm. pidentämällä työuria niin alusta, keskeltä kuin lopustakin, lisäämällä työperäistä maahanmuuttoa ja muuttamalla sosiaaliturvajärjestelmää enemmän työntekoa kannustavaan suuntaa. Työvoiman tarjontaa voidaan lisätä myös pidentämällä työaikoja ja vähentämällä erilaisten vapaiden määrää.

Julkisen sektorin tehtävä ei ole ensisijaisesti työllistää kansalaisiaan

Nämä toimet saattavat monen korvaan kuulostaa oudolta tilanteessa, jossa ensisijaiseksi ongelmaksi moni kokee työttömyyden. Työvoiman määrän kasvattaminen ei kuitenkaan lisää työttömyyttä kuin korkeintaan tilapäisesti ja silloinkin vain tilanteessa, jossa tarjonta kasvaa nopeasti. Jos työvoiman koko olisi työttömyyttä määrittävä tekijä, olisi työttömyys sitä pahempi mitä enemmän työvoimaa olisi. Tällöin esimerkiksi Ruotsissa tai Yhdysvalloissa olisi Suomea korkeampi työttömyysaste, koska siellä on myös enemmän työvoimaa.

Toinen kohta koskee julkista sektoria ja sen kokoa. Hyvä lähtökohta julkisen sektorin toimien rationalisointiin olisi ajatus siitä, että julkisen sektorin toimijoiden tehtävä ei ole ensisijaisesti työllistää kansalaisiaan, vaan tuottaa sille osoitetut tehtävät mahdollisimman tehokkaasti ja niin pienillä resursseilla kuin mahdollista. Lisäksi on syytä miettiä tarkkaan sille osoitettujen tehtävien määrää ja ylipäätään niiden sopivuutta julkisen sektorin hoidettavaksi.

Henkilöstö mukaan sopimaan

Kolmanneksi nostaisin esiin ilahduttavan yksimielisyyden paikallisen sopimisen edellytysten lisäämisestä. Yritykset itse tietävät parhaiten, millä toimin he voisivat nostaa tuottavuuttaan, laatuaan ja kilpailukykyään. Etelärannasta ja Arkadianmäeltä on vaikea mennä sanomaan, että näin toimien kaikkien yritysten kilpailukyky tulee paranemaan. Yhtälailla uskon, että Hakaniemestä käsin ei voida aina tietää, mikä on parasta yksittäiselle työntekijälle tietyssä yrityksessä. Siksi parasta olisi antaa yritysten itse, yhdessä henkilöstön kanssa sopien, järjestää toimintansa parhaiten juuri heidän tarpeitaan palvelevaksi.

Neljänneksi: Suomen toimintaympäristön kilpailukyvystä ollaan julkisessa keskustelussa montaa eri mieltä. Toisaalta suurin osa kustannuskilpailukykymittareista näyttää Suomen kilpailukyvyn heikentyneen reilusti moniin kilpailijamaihin verrattuna ja toisaalta pärjäämme kohtuullisen hyvin esim. WEF:n ja IMD:n kilpailukykymittauksissa.

Jos asiaa tarkastelee yritystasolla, maastamme löytyy edelleen valtava määrä erinomaisen kilpailukyvyn omaavia yrityksiä, joilla on kykyä ja halua investoida toimintansa laajentamiseen ja parantamiseen. Harmittavan usein nämä investoinnit ovat kuitenkin viime vuosina suuntautuneet johonkin muualle kuin Suomeen. Tämä on mielestäni hyvin selkeä osoitus siitä, että Suomi kärsii selkeästä kilpailukykyongelmasta.

Toimintaympäristön kilpailukyky olisi pikaisesti saatava sille tasolle, että nämä menestyvät yrityksemme tekisivät investointinsa jatkossa jälleen Suomeen ulkomaiden sijasta. Saattaisipa siinä samalla useampikin nyt vaikeuksissa oleva yritys päästä uuteen nousuun.

Petteri Rautaporras
Ekonomisti
Teknologiateollisuus ry