Suomen kilpailukyky heikentyy edelleen
Tällä kertaa kyse ei ole kustannuskilpailukyvystä vaan mittarista, jolla pyritään mittaamaan laajasti maan keskipitkän ja pitkän aikavälin kasvupotentiaalia. World Economic Forum (WEF) julkaisi tänään tuoreen kilpailukykyvertailunsa. Suomen sijoitus putosi neljä sijaa sijalle 8. Mukana mittauksessa oli yhteensä 140 maata. Kokonaissijoitus on toki kiinnostava sinällään, mutta mittarin ehkä kaikkein kiinnostavinta antia ovat Suomen sijoitukset mittarin eri osa-alueilla.
Mittarin mukaan Suomen vahvuuksia ovat talouden ja yhteiskunnan instituutioiden toiminta, terveyden, perus- ja korkeakoulutuksen sekä työssäoppimisen hyvä tila sekä innovoinnin runsaus. Heikkouksia taas ovat markkinoidemme pieni koko, kokonaistalouden heikko tila ja työmarkkinoiden tehoton toiminta.
Kansantaloutemme tilanne on huono ja sitä pyritään parantamaan monin eri keinoin. Markkinoiden kokoon taas emme juuri voi omilla päätöksillämme vaikuttaa. Työmarkkinoihin voimme kuitenkin vaikuttaa, joten on syytä tarkastella WEF:n mittarin työmarkkinoita mittaavia alakohtia.
Työmarkkinoiden tehokkuutta mitataan kymmenellä alakohdalla. Näistä alakohdista kolmessa olemme selvästi alisuorittajia, neljässä sijoilla 22–61 ja kolmessa ihan hyviä. Hyviksi työmarkkinoidemme ominaisuuksiksi WEF:n mittarilla mitattuna yltää hyvä johtaminen (sija 3), maan kyky pitää osaava työvoima maassa (sija 7) ja naisten osuus työmarkkinoilla (sija 13).
Kolmesta osa-alueesta, joissa menestyimme erityisen huonosti, paras on rekrytoinnin ja irtisanomisen helppous (sija 87). Toiseksi huonoimman sijoituksemme saamme verotuksen kielteisestä vaikutuksesta työn tekemisen kannustavuuteen (sija 109). Sijoituksemme palkanmuodostuksen joustavuudessa oli 140. Suomen palkanmuodostusmalli on siis mittarin mukaan kaikkein jäykin mitatuista 140 maasta.
Maailmalla joustava palkanmuodostus nähdään kilpailuetuna ja nyt olisi Suomessakin ehkä järkevää siirtyä lopullisesti kohti joustavampaa palkanmuodostusta ja tehdä siitä kilpailuetu haitan tilalle. Liittotasolla käytävät neuvottelut ovat hyvä alku, mutta lopullisena päämääränä tulee kuitenkin olla malli, jossa asioista sovitaan paikallisesti mahdollisimman laajasti yrityksen ja henkilöstön kesken.
