Tuottavuuden parantaminen edellyttää investointien ripeää kasvua
Teollisuus tuo Suomen tavara- ja palveluviennin tuloista 85 prosenttia. Pääosan näistä tuloista tuovat teknologia-, metsä- ja kemianteollisuus. Vientiteollisuuden taloudelliset vaikutukset eivät kuitenkaan rajoitu vain vientitulojen arvoon.
KPMG on laskenut vientiteollisuuden taloudellisia kokonaisvaikutuksia vuoden 2017 tiedoilla. Laskelmat julkaistiin marraskuussa 2018.
Vientiteollisuus luo Suomeen kaikkiaan 90 miljardin euron arvonlisän, mikä vastaa 46 prosenttia bruttokansantuotteen arvonlisäyksestä. Työpaikkoina kokonaisvaikutus on 1,1 miljoonaa työpaikkaa eli 43 prosenttia kaikista työpaikoista. Jokainen vientiteollisuuden työpaikka synnyttää reilun yhden työpaikan palveluihin. Verotuottoja kertyy yhteensä 28 miljardia euroa.
Panos–tuotos-laskelmassa otetaan huomioon yritysten jatkuva toiminta ja investoinnit. Mukana ovat sekä välittömät vaikutukset alan yrityksissä, välilliset vaikutukset muilla toimialoilla sekä maksettujen palkkojen ja muiden tulojen aikaansaamat vaikutukset yksityiseen kulutukseen. Myös verotulojen kerrannaisvaikutukset ovat laskelmassa mukana.
Vientiteollisuuden tuottavuus ei enää kasva
Vientiteollisuus on ollut jo pitkään Suomen hyvän tuottavuuskehityksen keskeinen aikaansaaja. Viimeaikainen kehitys tuottavuudessa on kuitenkin huolestuttava. Sekä teollisuudessa että koko kansantaloudessa tuottavuus ei ole enää kasvanut lainkaan vuoden 2017 alun jälkeen. Tuottavuus on muutoinkin hädin tuskin yltänyt vuoden 2008 tason yläpuolelle. Muissa EU-maissa tuottavuus on kasvanut selvästi Suomea nopeammin.
Heikon tuottavuuskehityksen takaa paljastuu yritysten investointien vaatimaton kehitys Suomessa. Tilanne on ongelmallinen sekä aineellisissa että aineettomissa investoinneissa. Aineellisia investointeja ovat koneet, laitteet ja kuljetusvälineet sekä tuotanto- ja liikerakennukset. Aineettomia investointeja ovat erityisesti tutkimus- ja kehittämis- sekä ohjelmistoinvestoinnit.
Investointiaste junnaa matalalla tasolla
Teollisuuden aineelliset investoinnit kasvoivat Suomessa vuosina 2015–2017 taloustaantuman pohjalta, mutta selvästi hitaammin kuin muissa kilpailijamaissa. EK:n tammikuussa julkaiseman investointiedustelun mukaan investoinnit vähenivät uudelleen viime vuonna eivätkä yllä tänäkään vuonna vuoden 2017 tasolle. Investointiaste eli aineellisten investointien arvo jalostusarvoon suhteutettuna on Suomessa yksi verrokkimaiden alhaisimmista.
Teollisuuden investointikehitys Suomessa on erityisen karu aineettomissa investoinneissa. Nämä investoinnit ovat miltei puolittuneet vuoden 2008 jälkeen. Elektroniikkateollisuudessa tutkimus- ja tuotekehitysmenot ovat vähentyneet erityisen paljon. Muussa teollisuudessa aineettomat investoinnit ovat pysyneet suunnilleen samalla tasolla vuodesta 2005 alkaen. Hämmästyttävää on se, että muussa teollisuudessa Suomen investointiaste aineettomissa investoinneissa on lähinnä itäisen Euroopan maiden tasolla.
Heikko kannattavuus syö investointikykyä
Yritysten kannattavuudella on konkreettinen vaikutus niiden kykyyn tehdä investointeja. Tilastokeskuksen laaja yritysaineisto kertoo teknologiateollisuuden yritysten heikosta kannattavuudesta Suomessa. Vertailussa on mukana noin 25 000 alan yritystä Suomessa. Kannattavuuden mediaanitiedot koskevat vuosia 2012–2017. Vuosi 2017 oli näistä vuosista korkeasuhdanteen aikaa, edeltävät vuodet matalasuhdanteen aikaa.
Liiketulos suhteessa liikevaihtoon ennen veroja on vaihdellut välillä 1,6 ja 5,1. Kannattavuus luokitellaan heikoksi, jos se on välillä 0–5 prosenttia liikevaihdosta. Näitä heikkoja kannattavuuslukuja alentaa entisestään yritysverotus. Verojen jälkeen alan yritysten mediaanikannattavuus on ollut välillä 0,1–3,1. On itsestään selvää, että näin heikko nettotulos ei edesauta yritysten kykyä investoida Suomessa.
Keväällä muodostettavan hallituksen on edesautettava rohkeasti yritysten investointeja Suomeen. On löydettävä tehokkaimmat keinot heikon investointiasteen nostamiseksi samalla, kun kannetaan vastuuta julkisen talouden kestävyysvajeesta.
Investointikannusteiden on koskettava sekä tutkimus- ja kehittämisinvestointeja että aineellisia investointeja. Muussa tapauksessa innovaatioiden saaminen tuotantoon ja muuttuminen paremmaksi tuottavuudeksi ja kannattavuudeksi jää puolitiehen.
Suomeen on palautettava toimintamalli, joka turvaa kansallisen tutkimus- ja innovaatiotoiminnan tasapainoisen ja ennakoitavan kehittämisen. Soveltavan tutkimuksen rahoitukseen tulisi ohjata yhteensä 300 miljoonan euron pysyvä tasokorotus seuraavan vaalikauden aikana.
ETLAn syksyllä 2019 valmistuva tutkimushanke ”vapaa poisto-oikeus, investoinnit ja kansantalous” tuo kaivattua tutkimustietoa päätöksenteon tueksi. Tutkimushankkeessa kehitetään uusi, yritysten investointikannustimia kuvaava dynaaminen malli, joka sisältää Suomen yritysverojärjestelmän keskeiset piirteet.
Yritysten vapaissa poisto-oikeuksissa on kyse siitä, että yritys voi jaksottaa investointikustannuksia nykyistä vapaammin verotuksessa. Investoinnin voisi poistaa kerralla tai sen voisi jaksottaa useammalle vuodelle. Menettely ei vähennä valtion verotuloja, mutta voi ajallisesti siirtää niitä yritysten ratkaisuista riippuen.
Jukka Palokangas
pääekonomisti
@palokju
