Vaaleissa on uskallettava puhua koulutusrahojen kohdentamisesta ikäluokkien pienentyessä

Leena Pöntynen

Vaaleissa on uskallettava puhua koulutusrahojen kohdentamisesta ikäluokkien pienentyessä

29.11.2022 klo 6.30 |
Leena Pöntynen

Eduskuntavaalien lähestyessä voimistuu keskustelu sekä puolueiden lupauksista että organisaatioiden toiveista seuraavalle hallituskaudelle. Puntarissa on paljon, sillä julkinen talous kaipaa tasapainottamista seuraavan kahden hallituskauden aikana. Tulevaisuuteen on kuitenkin investoitava. Koulutus ja osaaminen ovat nimenomaan investointeja tulevaisuuteen, ja ne rakentavat taloudellista kestävyyttä tulevina vuosina. Raha osaamistasomme nostamiseen on löydyttävä. Mutta mistä se löytyy?

Vastaus ongelmaan on jo kirjattu tällä kaudella parlamentaarisesti hyväksyttyyn Koulutuspoliittiseen selontekoon. 7–15-vuotiaiden ikäluokka tulee pienenemään vuoteen 2031 mennessä 16,44 prosenttia verrattuna vuoteen 2021. Kun perusopetuksen keskimääräinen kustannus on Tilastokeskuksen mukaan 9075 euroa oppilasta kohden, säästyy julkista rahaa 2031 yli 830  miljoonaa euroa kymmenen vuoden takaiseen verrattuna.

Selonteossa esitetään, että 2020-luvulla osa koulutuksen rahoitustarpeesta katetaan kohdentamalla ikäluokkien pienenemisestä johtuvia, valtionrahoitusosuudesta säästyviä määrärahoja selonteon tavoitteiden suuntaisesti koulutukseen – julkisen talouden tilanne huomioiden. Varhaiskasvatus sekä perusopetuksen että toisen asteen laadun vahvistaminen ovat tärkeitä kohteita rahoitukselle.

Lisäksi rahasta tulee kohdentaa osa myös täydentämään korkeakoulutuksen aloituspaikkojen rahoitusta, joka Kestävän kasvun ohjelman arvion mukaan tarkoittaisi ensi hallituskauden loppuun mennessä noin 180 miljoonan euron lisärahoitusta vuosittain. Ensimmäisinä vuosina summa on toki pienempi: ensi vuonna rahaa tarvitaan 40 miljoonaa euroa. Tekniikan ja ICT-ala tarvitsee uusia aloituspaikkoja 2200 joka vuosi.

Vaalit 2023, osaaminen

 

Väestörakenteemme muutoksen vuoksi nykyinen rakenne ja tapa tuottaa opetusta ja koulutusta ei vastaisuudessa ole suuressa osassa Suomea mahdollinen. Kuntien olennaiseksi kysymykseksi tulee nousemaan kunnan palveluverkon hallinta ja sopeuttaminen, opetuksen laadun ja saavutettavuuden varmistaminen sekä oppilaiden tarvitseman tuen ja oppilas- ja opiskelijahuollon toteuttamisen edellytykset.

Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisen opetuksen järjestäjän on nyt viimeistään herättävä tarkastelemaan kouluverkkoaan.

Onko meillä tulevaisuudessa rahkeet ylläpitää nykyistä kouluverkkoamme, sopeuttaa sitä tai kenties järjestää opetus yhdessä muiden kanssa tai digitaalisesti.

On aivan olennaista, että tehdään monenlaisia ratkaisuja. Esimerkiksi etäopetusta on ryhdyttävä kehittämään systemaattisesti siten, että samalla poistetaan sen mahdolliset lainsäädännölliset tai tulkinnalliset esteet. Lisääntyvä maahanmuutto tarvitsee monenlaisia ratkaisuja, kuten tukea kielemme oppimiseen sekä englanninkielisiä varhaiskasvatus- ja koulupolkuja.

Isojen kasvukeskusten rooli maahanmuuttajien asuinpaikkoina vaatii erityishuomiota erityisesti koulutuspolitiikassa. Kaikkien näiden toteutuminen edellyttää opettajien osaamisen kehittämistä digipedagogiikassa, oppimisen tuessa sekä oppilaanohjauksessa.

Perusopetuksesta keskusteltaessa on syytä muistaa, että peruspalveluiden valtionosuus on vain pieni, joskin tärkeä, osa perusopetuksen rahoituksesta. Kunnat maksavat ison osan perusopetuksen kustannuksista, jotka vaihtelevat paikallisesti valtavasti. Perusopetuksen nykyrahoitustaso on noin 830 miljoonaa euroa suurempi kuin vastaava rahoitustarve on kymmenen vuoden kuluttua.

Olisiko mahdollista ajatella, että vaikka perusopetuksesta säästyvää valtionosuuksien osuutta kohdennettaisiin myös muiden koulutusasteiden kustannuksiin, voisivat kunnatkin ikäluokkien pienentyessä pyrkiä vahvistamaan perusopetuksen oppilaskohtaista rahoitusta tulevaisuudessa osaamistason varmistamiseksi?

Myöskään lukio ja ammatillinen koulutus eivät voi onnistua haasteessaan, jos osaamisen perustaa ei peruskoulussa saada kuntoon.

Jos oppilaskohtaista rahoitusta vahvistettaisiin esimerkiksi 1000 euron verran oppilasta kohti, se voisi tarkoittaa esimerkiksi kahta opettajaa tai kolmea koulunkäynnin- tai nuoriso-ohjaajaa sataa oppilasta kohti.

Joka tapauksessa nyt on aika katsoa tulevaisuuteen tosissaan: muuttava demografiamme tarkoittaa pienempää määrää Suomessa syntyviä lapsia, lisääntyvää maahanmuuttoa ja väestön keskittymistä kasvukeskuksiin. Osaamispohjan rapautuminen on keskeytettävä nyt eikä poukkoilevalle koulutuspolitiikalle ole enää aikaa. Tarvitsemme reseptin, jolla Suomi on tulevaisuudessakin maa, joka tunnetaan osaamisestaan ja koulutuksestaan.

Lisätiedot:

Johtaja Leena Pöntynen (osaamispolitiikka), puh. 040 130 6113, twitter: @leenapontynen

Lisää aiheesta:

Yrityksillä oltava näkymä Suomesta huippuosaajien maana – Aloituspaikkoja on lisättävä teknologia-alalle jo ensi hallituskaudella 

Tarvitsemme 28 vuoden ajan vuosittain yli 50 000 maahanmuuttajaa – Ilman riittävää työvoimaa ei ole hyvinvointi-Suomea

Maahanmuuton voimakkaan lisäämisen on noustava Suomen agendalle – hallituspohjasta riippumatta 

Teknologiatellisuus ry:n viestit eduskuntavaaleihin 2023