Vaikuttaako tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta Suomen kasvuun ja tuottavuuteen?
Luin viikonloppuna OECD:n Suomi-raportin perjantaina julkaistun viimeisen osan. Aihe on Suomen tulevaisuuden näkökulmasta mielenkiintoinen – tutkimus- ja kehitystoiminnan vaikutus kasvuun ja tuottavuuteen. Kannattaako meidän satsata nykyistä enemmän TKI-toimintaan?
Vastaan heti: kyllä kannattaa. Ekonometriset tarkastelut osoittavat, että TKI-investoinneilla on merkittävä positiivinen vaikutus tuottavuuteen ja taloudelliseen kasvuun. Julkinen panostus lisää Suomessa yritysten omiakin TKI-panostuksia. Lisäksi on havaittu, että TKI-toiminnan positiiviset yhteiskunnalliset ns. spillover-vaikutukset ovat jopa suuremmat kuin suorat yksityiset vaikutukset. Koko yhteiskunta siis hyötyy, vieläpä enemmän kuin tutkimusta ja tuotekehitystä tekevä taho. Tässä siis ajankohtainen vinkki päättäjille kehysriiheen: lisärahoitusta tarvitaan heti vauhdittamaan julkisen ja yksityisen sektorin TKI-yhteistyötä. TKI-rahoitus on investointi Suomen hyvään tulevaisuuteen, ei pelkkä rivi budjetissa.
Suomen TKI-volyymi on 2008 alkaneen pitkän taantuman aikana romahtanut. Vuoden 2009 ennätystasosta (3,75 % BKT:sta) on liu’uttu kahdeksassa vuodessa alas 2,72 prosenttiin viime vuonna. Euroopan Komission viimevuotisen selvityksen mukaan 0,2 % BKT-lisäys tutkimus- ja kehitystoimintaan kasvattaa BKT:ta 1,1%. Mitä ilmeisimmin kaava toimii myös toisin päin – Suomen BKT vuonna 2017 kun oli edelleen pienempi kuin lamaa edeltävänä vuonna 2007.
OECD suosittelee yksityisen ja julkisen sektorin innovaatiokumppanuutta.
Raportissa nostetaan esille Suomen kehityksen erityispiirteet. Meillä perustutkimuksen rahoitus on kasvanut, mutta soveltavan tutkimuksen rahoitus vähentynyt. Huolestuttavinta on, että korkean teknologian yritysten määrä on pienentynyt. Panoksia pitää siis jakaa uudelleen. OECD suosittelee yksityisen ja julkisen sektorin innovaatiokumppanuutta, jossa haetaan radikaalimpia, disruptiivisia innovaatioita pienten tuottavuusparannusten sijaan. Suomella on tähän kyvykkyyttä, ja yritysvetoisille innovaatioekosysteemeille suunnattu TKI-lisärahoitus täyttäisi tämän tarpeen. Perustutkimuksen kautta syntyy uusia niche-osaamisia, joista potentiaalisimpia jalostetaan yritysten johdolla markkinoille soveltuviksi. Lisäksi tarvitaan vahvaa kansainvälistä yhteistyötä, Suomessa kun ei ole kaikkea tarvittavaa osaamista.
Raportti nostaa myös esille muita stimulointikeinoja, kuten TKI-verohuojennuksen palauttaminen vuosien 2013 - 14 kokeilusta paremmaksi tuunattuna, sekä räätälöity tuki pk-yritysten ja start-upien TKI-toiminnan edistämiseksi. Myös työmarkkinoiden joustojen lisääminen, sääntelyn purku ja kilpailun avaaminen vaikuttavat TKI-aktiivisuutta lisäävästi.
Omana aiheenaan on syytä mainita innovatiiviset hankinnat, joiden hyödyntäminen on lähes käyttämätön voimavara. Äskettäin perustettua innovatiivisten hankintojen osaamiskeskusta on tuettava kaikin keinoin ja sen toiminnan tuloksia on seurattava, jotta innovatiiviset hankinnat leviävät puheiden tasolta jokaisen hankintayksikön toimintaan.
Mutta on muitakin tärkeitä tekijöitä – TKI:n lisäksi myös erityisesti ICT-investoinnit, organisaatioiden kyvykkyys ja henkilöstöpääoma vaikuttavat tuottavuuden kasvuun. Tarvitaan lisää osaamista johtamiseen, uudistumiseen, myyntiin ja markkinointiin. Ja mikä tärkeintä, Suomesta pitää tehdä vetovoimainen paikka sekä TKI-toiminnalle että kansainvälisille osaajille. Mutta se on jo oman bloginsa aihe.
Kirjoittaja on Teknologiateollisuus ry:n elinkeinopolitiikan johtaja.
@mannonen_matti
