Heikki Kuutti Uusitalo
Artikkeli

Miksi yrityksiä pitäisi koko ajan tukea niin massiivisesti, Heikki Kuutti Uusitalo?

16.8.2021 klo 6.30
Yritysten innovaatiorahoitus on esimerkiksi Ruotsissa talouden kokoon nähden kaksinkertaista Suomeen verrattuna. Valtion rahoitus on kuin vipu, joka saa yritykset laittamaan isoimman osan kustannuksista omasta kukkarostaan. Ilman julkista osuutta uudet ideat, uudet tuotteet ja uusi raha tehtäisiin jossain muualla kuin Suomessa, sanoo innovaatiopolitiikan päällikkö Heikki Kuutti Uusitalo.

On sanottu, että helvettikin jäätyy ennen kuin Suomessa karsitaan yritystukia. Teknologiateollisuus vaatii nyt, että julkista TKI-rahoitusta on lisättävä vuosittain yli 150 miljoonalla eurolla. Miksi yrityksiä pitää jatkuvasti tukea näin massiivisesti? Niillähän näyttää menevän ihan hyvin.

– Ärhäkimmätkään yritystukien kriitikot eivät taida vastustaa innovaatiorahoitusta. Siinä on nimittäin kysymys kansantaloudellisesti järkevästä uudistavasta yritystuesta. TKI-tuissa yhteiskunta rahoittaa osan, yleensä 30 prosenttia, tutkimus- tai kehityshankkeen kustannuksista. Tämä on järkevää, sillä uuden tiedon synnyttäminen ja ratkaisujen luominen hyödyttää koko yhteiskuntaa – ehkä jopa koko ihmiskuntaa. Kysymys voi olla esimerkiksi siitä, miten kulutetaan vähemmän energiaa ja synnytetään vähemmän ilmastopäästöjä.

– Valtion rahoitus on kuin vipu, joka saa yritykset laittamaan 70 prosenttia kustannuksista omasta kukkarostaan. Ilman tuota julkista osuutta koko tutkimus- tai kehitystyö voisi jäädä tekemättä Suomessa. Silloin uudet ideat, uudet tuotteet ja uusi raha tehtäisiin jossain muualla kuin meillä.

– Muut maat nimittäin rahoittavat innovaatioita ja tutkimusta paljon meitä avokätisemmin. Esimerkiksi Ruotsissa yritysten innovaatiorahoitus on talouden kokoon nähden kaksinkertaista, USAssa nelinkertaista, kertovat OECD:n luvut. Ilman innovaatiorahoitusta meille voisi jäädä käsiin vanhentunutta teollisuutta, jossa kokoonpannaan muiden suunnittelemia tuotteita – kilpailuvalttimme ei enää olisi osaaminen vaan halpuus.

TKI-graafi

 

Elinkeinoelämällä on ollut jo vuosikausia toive tutkimus-, kehitys- ja innovaatio- eli TKI-rahoituksen nostamiseksi neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta. Miksi tavoite on ollut niin pitkään aivan sama, juuri neljä prosenttia?

– Tuohon neljään prosenttiin, jota tavoitellaan vuodeksi 2030, lasketaan yhteen sekä julkinen että yksityinen rahankäyttö. Se on tavoite, joka koskee sitä, minkälainen maa ja talousalue Suomi on – siis sellainen, jossa yksi euro 25:stä käytetään uuden luomiseen. Pääosa tuosta rahankäytöstä koostuisi muuten TKI-henkilöstön palkoista.

– Neljä prosenttia BKT:sta olisi luku, joka nostaisi meidät sinne joukkoon missä haluamme olla: maailman kärkimaihin. Olemme olleet lähellä tuota lukua Nokian huippuvuosina. Nyt muuten valtion asettama Teknologianeuvottelukunta puheenjohtajansa Risto Siilasmaan johdolla ehdottaa tavoitteeksi viisi prosenttia vuoteen 2033 mennessä. Siinä on kunnianhimoa!

Millaisia TKI-tukia vientiyritykset nyt siis tarvitsevat?

– Erinomainen esimerkki hyvin toimivasta rahoitusmallista on Business Finlandin veturiyritysohjelma. Siinä isot yritykset alihankkijoineen ja kumppaneineen sitoutuvat tiettyihin panostuksiin ja uusien korkean osaamisen työpaikkojen synnyttämiseen, muuten rahahanat menevät kiinni.

– TKI-rahoituksella voidaan tukea myös tärkeitä tavoitteita teollisuuden digitalisoimisesta ja hiilineutraalisuuteen tähtäämisestä. Meillä tätä kutsutaan digivihreäksi kasvuksi. Se toteutuu maailmalla koko ajan. Mutta jos ja kun haluamme, että suomalaiset yritykset ovat maailman eturintamassa kehittämässä ratkaisuja muille eivätkä vain passiivisesti omaksumassa muiden kehittämiä ratkaisuja, tarvitsemme tähän kannustavan rahoituksen.

Olette sanoneet, että innovaatiorahoituksella voidaan kannustaa yrityksiä sekä korkeakouluja ja tutkimuslaitoksia yhteistyöhön. Miksi yhteistyöhön tarvitaan erillistä rahoitusta?

– Mielestäni emme tarvitse välttämättä erillisiä rahoituksia yritysten ja korkeakoulujen yhteistyölle, vaan TKI-rahoituksen kokonaisuutena pitää olla sellaista, että se tunnistaa ja mahdollistaa yhteistyön ja kannustaa siihen. Julkisen ja yksityisen sektorin PPP-kumppanuuksissa, joista yritysten ja korkeakoulujen yhteisessä tutkimustyössä on kysymys, kokonaisuus on suurempi kuin osiensa summa. Ajattelen, että Suomi on sen verran pieni maa, että meillä ei kerta kaikkiaan ole varaa olla tekemättä yhteistyötä!

– Toinen tärkeä pointti on se, että nykypäivän ajattelussa uuden tiedon ja osaamisen luominen ei ole yksisuuntainen putki, vaan tiedon tuottajan ja hyödyntäjän roolit vaihtuvat. Putken tilalla on vuorovaikutuksen verkosto, joka yltää myös perinteisten tekniikan koulutusalojen ulkopuolelle. Teknologinen innovaatio voi äärimmillään muuttaa koko yhteiskunnan toimintatapoja. Puoliksi leikillä voi sanoa, että teknologia on aivan liian iso asia jätettäväksi vain insinööreille.

Mitä haittaa siitä on, jos yrityksiä ei kannusteta tutkimukseen, innovointiin ja investointeihin julkisella rahoituksella juuri tällä vaalikaudella?

– Mitä kauemmin odottelemme paikallamme, sitä enemmän jäämme muista jälkeen. Meillä on teknologiayrityksiä, jotka eivät varmasti ikinä lakkaa tekemästä tutkimusta ja innovaatioita, kehittämästä uusia tuotteita ja investoimasta TKI:hin – mutta tuo työ tehdään muualla kuin Suomessa, jos muilla mailla on meitä paremmat houkuttimet. Kansallisvaltioiden rajat kun eivät pysäytä tiedon ja pääoman liikkumista. Suomella pitää olla yhtä hyvät luvut Excelin sarakkeissa kuin Ruotsilla, Saksalla tai Baltian mailla.

– Oli Suomen nykyhallitukselta hieno valinta ottaa neljän prosentin tavoite hallitusohjelmaan. Valitettavasti päätökset tavoitteen toimeenpanemiseksi ovat vielä tekemättä, vaikka hallituskauden puoliväli on jo ylitetty. Seuraava päätös, joka pitäisi tehdä, olisi laajan tutkimus- ja kehitystoiminnan verokannustimen käyttöön ottaminen myös Suomessa. Kilpailijamaista se jo löytyy. Riittävän iso verokannustin auttaisi kuromaan kiinni itse asettamaamme neljän prosentin tavoitetta. Päätös voitaisiin tehdä jo syyskuun budjettiriihessä.

Lisätietoja:

Innovaatiopolitiikan päällikkö Heikki Kuutti Uusitalo, puh: 050 302 8246, heikki.kuutti.uusitalo@teknologiateollisuus.fi, twitter: @KuuttiUusitalo

LISÄÄ AIHEESTA:

Kestävän kasvun avaimet käteen – Teknologiateollisuuden ehdotukset budjettiriiheen 2021

Onko osaajapula vain työnantajien halpatuontipropagandaa, Milka Kortet?

Onko rakenteellinen uudistus vain kivempi sanoitus leikkauksille, Minna Helle?

Onko yritysten kilpailukyky aina tärkeämpää kuin luonto ja ilmasto, Helena Soimakallio?

Ilmastoystävällisempää kaivostoimintaa verkostojen yhteistyöllä – Sandvik aikoo säilyttää paikkansa edelläkävijänä

Miljardien eurojen vientihanke poiki Nokialle Business Finlandin avustuksen 

Artikkeli on mukana elokuun uutiskirjeessä.