Paikallinen sopiminen: yhteistä hyvää ja kivijalka paremmalle palkkakehitykselle
Tavoitteena on parantaa henkilöstön motivaatiota, yrityksen tuottavuutta ja siten myös palkanmaksukykyä.
Paikallinen sopiminen on ollut ansaitusti tämän syksyn työmarkkinakeskusteluiden kestoaihe. Keskustelu lähtee nopeasti äkkiväärään ja mustavalkoiseen asetelmaan, jossa toinen osapuoli väittää toisen pyrkivän ainoastaan palkkojen laskuun ja työehtojen heikentämiseen ja toinen syyttää toista kyvyttömyydestä uudistua.
Toisenlaiselle keskustelulle on kysyntää. Kannattaa lukea esimerkiksi työmarkkinajohtaja Minna Helteen blogi, jossa hän peräänkuuluttaa aitoa vuoropuhelua ja yhteisen hyvän hakemista työpaikoilla.
Paikallinen sopiminen nousee usein laajasti keskusteluun, kun talouden kehitys on poikkeuksellisen heikkoa. Kuten nyt koronakriisin keskellä. Tällöin etenkin työnantajat korostavat paikallisen sopimisen tärkeyttä, jotta työehtoihin saataisiin joustoa vaikeasta taloustilanteesta selviämiseksi. Tämä luonnollisesti saattaa johtaa käsitykseen, että paikallinen sopiminen on työnantajien mielestä yhtä kuin palkkojen alentaminen. Käsitys on väärä.
Lopputuloksen pitää olla hyvä molemmille osapuolille.
Työnantajat eivät tavoittele laajaa paikallista sopimista siksi, että työehdoista voitaisiin joustaa vain alaspäin. Lopputuloksen pitää olla hyvä molemmille osapuolille. Käytännössä tämä voi esimerkiksi tarkoittaa, että jossain kohtaa poiketaan tes-normista ylöspäin ja jossain toisessa taas alaspäin. Tavoitteena on parantaa henkilöstön motivaatiota, yrityksen tuottavuutta ja siten myös palkanmaksukykyä.
Teknologiateollisuuden palkankorotuksia koskevat selvitykset ovat kiistatta osoittaneet, että palkankorotuksiin käytetty kokonaispotti on useimmiten suurempi yrityksissä, jotka ovat tehneet paikallisen palkkaratkaisun eivätkä siis ole turvautuneet työehtosopimuksen ns. perälautaan. Nyt myös akateeminen tutkimus vahvistaa tätä havaintoa, kun Elinkeinoelämän tutkimuslaitos julkisti tutkimuksen paikallisen sopimisen vaikutuksista palkankorotuksiin. Se tuo kaivattua lisäinformaatiota aiheesta.
Yrityskohtainen sopiminen on johtanut korkeampiin palkankorotuksiin.
ETLAn tutkimuksen yksi keskeinen havainto on, että paikallinen sopiminen tuo kaikissa henkilöstöryhmissä korkeampia palkankorotuksia kuin mitä pelkät tes-perusteiset yleiskorotukset olisivat tuottaneet. Palkankorotusten kohdentumisessa havaittiin eroja henkilöstöryhmien välillä. Työntekijöillä palkankorotusten hajonta on pienentynyt paikallisuuden myötä, kun taas toimihenkilöillä hajonta on kasvanut.
Tämä ansiokas tutkimus toivottavasti hälventää pelkoja, että paikallisempi palkanmuodostus olisi tie palkkojen alentumiseen. Tämä virheellinen mörkö pitää vihdoinkin laittaa syrjään. Sen sijaan tarvitaan aitoa keskustelua, miten paikallista sopimista voitaisiin kehittää.
Summa summarum. Paikallisen sopimisen keskeinen tavoite on, että jokaiselle työpaikalle ja sen henkilöstölle löydetään parhaat tavat toimia. Näin tuetaan tuottavuuden parantumista ja lopulta siis myös edistetään korkeampia palkkoja.
*********
JK
Teknologiateollisuuden työehtosopimuksissa on tälläkin hetkellä verraten laajat mahdollisuudet paikalliseen sopimiseen. Mm. palkantarkistusten ensisijaisena vaihtoehtona on täysin paikallinen palkkaratkaisu. Paikallisesti voidaan sopia ihan mitä vaan palkantarkistusten suuruudesta (ei kuitenkaan palkkojen alentamisesta), toteutustavasta ja ajankohdasta.
Vasta toissijaisena vaihtoehtona on työehtosopimuksen mukainen perälautamalli. Jos paikalliseen palkkaratkaisuun ei päästä, toteutetaan yrityksessä 1.2.2020 alkaen kustannusvaikutukseltaan yhteensä 2 % suuruiset palkantarkistukset. Palkantarkistukset koostuvat yleiskorotusosasta ja yrityskohtaisesta erästä. Erien osuudet vaihtelevat hieman eri työehtosopimuksissa.
