Tehdään Suomesta magneetti, joka vetää investointeja puoleensa 

Mitä Teknologiateollisuus odottaa hallituksen TKI-tiekartalta? – Osa 2 

Kuvittele mielessäsi maailmankartta ja läjä nuppineuloja. Nuppineulat edustavat yritysten tutkimus- ja tuotekehitystoimintaa. Päättäjän käsi voi tökkäistä neulan minne tahansa maailmankartalla, mistä vain osaamista löytyy. Me Teknologiateollisuudessa haluamme, että Suomi on kuin magneetti, joka vetää noita nuppineuloja puoleensa vastustamattomasti.  

Viime vuoden eduskuntavaalien alla kaikki olivat innostuneita tutkimus-, innovaatio- ja kehitysrahoituksen (TKI) kasvattamisesta. Puolueet laidasta laitaan julistivatkin vaaliohjelmissaan: otetaan tavoitteeksi, että vuonna 2030 neljä prosenttia bruttokansantuotteesta käytetään TKI:hin. Tuo luku veisi Suomen sinne, minne kuulummekin: yhdeksi maailman eniten osaamiseen ja uuden luomiseen uskoviin maihin. Nyt olemme noin 2,8 prosentin tasolla – ihan hyvää keskitasoa. Se ei kuitenkaan nosta meitä esiin muiden joukosta. 

Lupaus ei vaalien jälkeen unohtunut. Hallitusohjelmassa luvataankin tiekartta siitä, miten tavoite saavutetaan. Kysymys ei ole pelkästään verorahojen suuntaamisesta tietyllä tavalla, sillä suurin osa TKI-toiminnasta tehdäänkin yrityksissä – yksityisellä rahalla. 

Yksityisen rahoituksen osuus koko TKI-potista on noin kaksi kolmasosaa. Tuosta rahasta yritykset päättävät itse oman liiketoimintansa logiikan ja markkinoiden olosuhteiden mukaan. Teknologia-alalla yritykset eivät hevillä lakkaa innovoimasta ja luomasta uutta – mutta ne voivat tehdä tuon työn muualla kuin Suomessa. Siksi nuppineula ja kädet on hyvä pitää mielikuvissa.  

Yhtä tärkeää on muistaa, että yritysten investointipäätökset uuteen teknologiaan ovat erittäin kalliita. Yritykset eivät tee jätti-investointeja, jos niiden ei uskota varmasti kannattavan pitkäjänteisesti. Siksi on tärkeää, että ne voivat luottaa myös hallituksen päätösten olevan pysyväisluonteisia ja kauaskantoisia, yli hallituskausien kestäviä.  

*** 

Valtio ei voi päättää yritysten puolesta TKI-panostusten nostosta, mutta se voi luoda niihin suorastaan herkulliset olosuhteet. Kun innovaatiot ovat yrityksille elinehto, tehdään Suomesta vastustamattoman hyvä maa toiminnalle. Meillä on jo esimerkiksi hyvä yleinen koulutustaso, toimiva infrastruktuuri, korkeaa digiosaamista, turvallinen ja tasa-arvoinen yhteiskunta sekä luotettava hallinto.   

Tarvitsemme myös muun muassa maailman osaavinta työvoimaa, kannustavaa verotusta, johdonmukaista ja vakaata politiikkaa sekä uteliaisuutta, verkostoituvaa yhteistyötä ja uuden luomista tukevan ilmapiirin.  

Nämä ovat kaikki välillisiä keinoja, joilla yrityksille luodaan mahdollisimman hyvät edellytykset tehdä TKI-toimintaa Suomessa. Niiden lisäksi on yksi keino, josta Suomi ja maamme hallitus päättää ihan itse: valtio päättää nimittäin valtion panostuksista. 

*** 

Neljän prosentin tavoite edellyttää, että vuoteen 2030 mennessä valtion panostukset TKI-toimintaan kasvavat yhden miljardin euron verran. Tämä tarkoittaa käytännössä, että TKI-toiminnan rahoitusta on kasvatettava joka vuosi noin sadalla miljoonalla.  

Tuon rahan saajia ovat yliopistot, ammattikorkeakoulut, tutkimuslaitokset sekä tieteen ja innovaatioiden rahoittajat. Suomella on suurin vajaus kilpailijamaihin verrattuna nimenomaan yritysten kautta kulkevassa rahoituksessa. Talouden kokoon suhteutettuna naapurimaassamme Ruotsissa tuo yritysten rahoitus on kaksinkertainen, Yhdysvalloissa kolminkertainen. Kysymys ei ole vain Piilaakson pöhinästä, vaan myös ihan selkeistä dollarinipuista. 

Kun hallitus nyt laatii tiekarttaansa, Teknologiateollisuus odottaa valtiolta selkeitä lupauksia julkisen rahoituksen kasvusta. Yritykset ovat kyllä valmiudessa omien innovaatioidensa luomiseen, mutta valtiovallan on tehtävä oma osuutensa. Valtion raha on ikään kuin vipu, jonka avulla yksityinen raha saadaan mukaan. Samalla se erilaisten ohjelmien kautta ohjaa toimintaa – esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjuntaan, vesipulan ratkomiseen ja työllistämiseen.  

Kun valtio laittaa kolme euroa, yritykset laittavat sen jatkoksi seitsemän. Jos valtio ei laita omaa rahaansa peliin, yritysten panostus jää pienemmäksi ja kokonaishyöty yhteiskunnalle heikkenee. Ilman selkeitä lupauksia voi käydä niin, että tulevaisuuden innovaatiot tehdään muissa maissa, joissa politiikka on reilumpaa: nuppineula menee naapuriin. 

Lisätietoja:

Innovaatiopolitiikan päällikkö Heikki Kuutti Uusitalo, puh. 050 302 8246, heikki.kuutti.uusitalo@teknologiateollisuus.fi, Twitter: @KuuttiUusitalo

LISÄÄ AIHEESTA:

Blogi: Innovaatioilla ratkotaan ilmastonmuutosta – ja paljon muutakin / Mitä teknologiateollisuus odottaa TKI-tiekartalta, osa 1

Blogi: Miksi valtion pitäisi tukea innovaatioita?

Teknologiateollisuuden vähähiilitiekartta: Ratkaisuja ilmastohaasteeseen