Yritykset, pitäkää pää kylmänä EU:n Green Deal- ja budjettilinjausten kanssa

Euroopan komissio julkaisi joulukuussa 2019 kunnianhimoisen ja tärkeän ilmasto-, energia- ja ympäristöohjelmansa Green Dealin. Jo nyt pessimistisimmät äänensävyt kuvailevat ohjelmaa vain aikansa huutoihin vastaavaksi viitekehykseksi, joka komission käytävillä kehitetään aina viiden vuoden välein. Lisäksi Saksan liittokanslerin valinta saattaa sotkea koko EU-agendan kesään mennessä.

Mikä tahansa poliittinen edistysaskel vaatii kunnianhimoisen tavoitteen, jota kurkotella. Tällä kertaa kansien väliin on kuitenkin kirjattu enemmän konkretiaa kuin koskaan aikaisemmin. Kuvailen Green Dealiä usein unionin ”ilmastosilmälaseiksi”. Näillä laseilla jokainen uusi sääntö tai jo hyväksytty, uudelleen avattava, direktiivi käydään ilmastovaikutuksiltaan läpi. Saman sanotaan pätevän EU-rahoituksen kriteereihin.

Ilmastonmuutoksen torjunta edellyttää globaaleja toimenpiteitä, mutta jostakin on aloitettava. Suomalaiselle elinkeinoelämälle Green Deal luokin sekä monenlaisia paineita että mahdollisuuksia.

Näiden kanssa on oltava tarkkana:

1. Suurin mahdollisuus on kotimaisten keksintöjen, laitteiden ja palveluiden skaalaaminen eurooppalaiseksi menestystarinaksi. Green Deal luotaa päätöksentekijöiden katseet juuri nyt sellaisiin ilmastoratkaisuihin, joissa voisi olla skaalautumismahdollisuuksia rajat ylittäville sisämarkkinoille ja globaaleille markkinoille. Haasteet kohdistuvat sellaisiin ilmastopaineisiin, jotka saattavat tulla yksittäisille yrityksille kalliiksi liiketoiminnan ylläpitämiseksi.

2. Osaksi Green Dealia julkaistaan lähiaikoina jo vuosia kaivattu EU:n teollisuuspoliittinen strategia. Sen tehtävä on luoda yleinen kuva elinkeinoelämän toimintaympäristöstä Euroopassa ja pyrkiä asemoimaan unionia valittujen teemojen ympärille. Näitä teemoja ovat erityisesti vihreä ja digitaalinen muutos. Eurooppatason teollisuuskeskustelun katse kohdistuu saksalaisranskalaiseen auto- ja ilmailualan muutospaineisiin, mutta Suomen kannalta olisi äärimmäisen tärkeää puhua yleisemmin ”liikkuvuudesta” autojen ja lentokoneiden sijaan. Muun muassa meriteollisuus jää muutoin täysin huomiotta ja raideliikenteessäkin olisi kehitettävää.

3. Verotuksen osalta keskeistä ovat nämä: energiaverodirektiivin uudistaminen, päästökaupan laajentaminen kuljetus-, meriteollisuus- ja rakennusalalle, mahdollinen hiilen hinnoittelumekanismi sekä uuden määräenemmistöpäätösmenettelyn mahdollinen laajentuminen energiaverotuksen puolelle. Näissä elinkeinoelämän on oltava tarkkana. Jos energiavero päätyy määräenemmistöpäätösmenettelyyn, tarjoaa se pikkusormen laajentamiselle, jossa laajempi veropaletti päätyisi isojen jäsenmaiden ehdoilla päätettäväksi asiaksi.

4. Green Deal lupaa rahoitusta. Uutta rahaa on jaossa muun muassa teollisuuden uudistumisen tarpeisiin. Tässä kohtaa kehiin astuu kotimainen turve. Unioni mahdollistaa rahoituksen energiasektorin uudistumiselle. Koko vihreän kehitysohjelman kokonaissummaksi on arvioitu noin 1 000 miljardia euroa. EU-rahoituksen alhainen saanto on meille häpeäpilkku, sillä suomalaisilta jää hakematta rahaa osittain hakemusprosessiin liittyvien pelkojen vuoksi. Kyse ei ole rakettitieteestä, kenelle nyt ei löysä raha kelpaisi?

5. Kiertotalous kehittyy osaksi koko eurooppalaista talousjärjestelmää. Elinkaariajattelussa tuotteiden kestävyyttä katsotaan aina suunnitteluvaiheesta alkaen kohti jätekierrosta syntyviin uusiin markkinoihin. Puheenaiheena tänä keväänä on muun muassa kierrätysmuovin puhdistusteknologia yhtenä suunnittelutyön ratkaisuna ja alikehittynyt markkina.

6. Jos jokin elementti ei korostu Green Dealissa tarpeeksi, se on digitalisaation merkitys. Meille on täysi selvää, että datan saatavuus linkittyy myös ilmastoratkaisuihin. Tekoälyn mahdollisuudet ja teollinen esineiden internet ovat osa digikeskustelua, mikä pitäisi paremmin sisällyttää Green Dealin eri vaiheisiin. Tässä suomalaisilla on vaikuttamisen paikka.

Ja vielä bonuksena:

Green Dealin lisäksi EU:n keskiössä on tänä keväänä EU:n tuleva seitsemän vuoden budjetti. Arvioiden mukaan budjettisopu voisi syntyä jo Kroatian pj-kauden puolivälissä eli maalis–huhtikuun vaihteessa. Arviolta yli 1 000 miljardin euron potti pitäisi saada tukemaan kestävää eurooppalaista kasvua, innovaatioita ja ilmastonmuutoksen vastaisia Green Deal -toimia, toimialasta riippumatta.

Potti on tarkoitettu toimiin, jotka eivät synny ilman tukea. Suomen hallitus on ajanut itseään nurkkaan, jossa Brexitin myötä kutistunut budjetti mielletään entistä vahvemmin maatalouden tukemiseen. Tämä ei lyö EU:ssa läpi, joten tässä on elinkeinoelämän mahdollisuus vaihtaa EU-rahoituksen suuntaa kohti modernia teknologiaa ja digitalisaatiota.

Tässä blogissa oli tarkoitus kuvailla Green Dealin sisältöä. Pääsin raapaisemaan vain jäävuoren pintaa. Lupaan kirjoittaa jatkoa Green Dealista seuraavassa blogissani.

Lisätietoja:

EU-vaikuttamisen asiantuntija Akseli Koskela, puh: 044 277 1780, akseli.koskela@teknologiateollisuus.fi, twitter: @ak5eli 

Lisää aiheesta:

Artikkeli: ”EU on nyt korkannut pullon” – komissio löi pöytään kattavan vihreän kehityksen ohjelman, mutta saadaanko Euroopasta sen avulla ilmastoneutraali?

Teknologiateollisuuden vähähiilitiekartta: Ratkaisuja ilmastohaasteeseen